United States or United Kingdom ? Vote for the TOP Country of the Week !
"'Nyt voitte vihdoinkin kerran käydä sisartanne tervehtimässä, sanoi rouvani; 'se on teille minun puolestani suotua. "Niin, siihen tahdoin vapaata aikaani käyttää; haluni saada nähdä Marttaa ja hänen kotoansa oli viime vuosina melkoisesti lisääntynyt.
Minä en tiedä noista konnan töistä enempää kuin tekään minä olin niin kaukana kaikesta osanotosta niihin, että olisin niitä kaikilla voimillani vastustanut, jos vain voimani, edes kymmenenneksi osaksi, olisi ollut haluni vertainen. Mutta mitä minä voin tehdä? Heitä oli satoja, minä yksin.
Poiat, tyttäret puheli, sukulaisetkin saneli: »Eikö jo isä osaisi hillitä himoja mielen?» Ukko kuunteli, hymyili, hyvät kiskoi rintasauhut. Virkahti vävykin, nainut vasta neien pappilasta, kylän kiivas kappalainen: »On häpeä vanhan miehen olla noin halunsa orja!» Urahti. hyväkin ukko: »Voinen hallita haluni, kun sinä hallitset halusi, naurata et naista nuorta koko kullaisna kesänä.»
Se kaikki on totta! Mutta hän tiesi, etten minä puolestani enää aja häntä takaa ja että olen hylännyt väkivallan tien. Hän tiesi myöskin, etten voi lakata häntä rakastamasta, etten voi elää ilman häntä ja että hartain haluni on taluttaa hänet seppelöityjen ovien alitse talooni sekä istuttaa hänet pyhitetylle taljalle lieden ääreen... Ja kuitenkin hän meni pakoon! Minkätähden?
He katselivat minua lakkaamatta uteliaasti ja iloisesti; minä olisin mieluisimmin juossut pois, vaan siinä oli jotakin selittämätöntä, mikä vastustamattomasti pidätti minut siellä ja minulla oli silloin luja usko, että se "jotakin" oli vaan haluni saada kuulla puhuttavan äsken mainitun nimen omistajasta.
Enkä tiedä, kun en ole hänen voimaansa kokenut, miten lienee iso haltija Ristin-Kiesus. Toiset sanovat hyväksi, joka onnea antaa, toiset pahaksi kelleävät. En osaa häntä pelätä, ei ole haluni hyvitelläkään. Ei minulle mitään mahda. Ukon tiedän, Tapion tunnen, heitä lepyttelen, heille vähät uhrini kannan ja Väinön viisauden askeleitani johtaa annan.
Enoni kouluutti minut läpi lyseon, ja polyteknillisessä opistossa valmistauduin sitte insinöörin tutkintoon. Konealalle oli haluni, ja sitä tuumaa enonikin kannatti. Vuosi oli enää minulla jälellä, kun olisin saanut tutkintoni suoritetuksi. Enoni sairastui silloin äkkiä ja minut kutsuttiin kotiin. Saavuin juuri hänen kuolinvuoteelleen.
"Ja nyt minä havaitsen, että tämä tarkoitus on minun oma hartain haluni. Minäkin pyydän hankkia itselleni sama ijänkaikkisuutta ja lisäksi sitä kuolematonta elämää, johon he uskovat onnen ja rakkauden kuolemattomuutta"
Viel' laine leikkii Ahden lumme-lasten kanssa Iloisna telmien. Ja saarten siimeksestä kaiku riemuissansa Vastaavi etäällen. Kaikk' ompi ennellään. Mä toinen oon kuin ennen, Oi laakso armahin! Haluni sammui, posken leimun kanssa mennen, Jo jähtyy suonetkin. Mit' ihanaa sull' on, mit' ihanuutta tarjot, En taida arvottaa, Mit' aaltos huokailee ja kuiskaa lehtos varjot, En enää oivaltaa.
Entistä palavammaksi kävi haluni saada rangaista julkeata parjaajaa, ja maltittomana odottelin vaan sopivaa tilaisuutta. Kauan minun ei huolinut odottaa. Samana päivänä, sepitellessäni elegiaa ja pureskellessani kynää, loppusointua odotellen, kolkutti Shvabrin akkunaani. Minä heitin pois kynän, otin miekkani ja läksin ulos.