United States or Heard Island and McDonald Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Näethän, että olen siivo ja rehellinen matkamies. Tulin tänne vuoristoon ja väsyksissäni jäin tänne levähtämään. Sitten kuulin sinun suloisen laulusi, mutta en hievahtanut paikaltani, ennenkun itse kutsuit minua luoksesi. Silloin lähestyin sinua sillä luulin sinulla olevan jotain asiaa , ja tässä minä nyt olen. No, olenko mielestäsi niin hirvittävän näköinen? RIITTA. Ethän toki!
Hän katsahti toveriinsa vasta kuullessaan harpun hopeakielten kaiun. Adalgot oli salaa noutanut kuninkaan pienen harpun esiripun takaa. "Kuule", sanoi hän, "miten minä tai pikemmin, miten laulusi laavarotkosta on kehittynyt. "Muistatko vielä yötä eräässä Rooman puutarhassa? "Taistelu, jonka näit, ei ollut menneinä aikoina tapahtunut. Näit oman sankaritaistelusi, meidän viimeisen taistelumme."
Hän painoi kädet lujasti rinnalleen puristaakseen sinne katkerat ja kateet ajatuksensa; ja sitten hän kiiruhti puhumaan, sillä äänettömyys oli hänestä sietämätöntä. »Mutta, oi Glaukus», hän sanoi, »eipä ole sinunkaan laulusi iloinen.» »Ja silti aijoin ilosta laulaa, kun sinun lyyraasi tartuin, tyttöni. Mutta ehkä onni ei sisälläkään iloa.»
Kun sinne tulivat, sanoi Jaakko: »Oi Liisu, onpa tämä kotimme sentään hyvin hauska! Laula tuo laulusi, joka ennenkin aina oa minua ilahuttanut, tänään sitä halusta kuuntelisin.» Liisu lauloi: Oi kuinka ompi herttainen tää oma koti pienoinen! Ken täällä kultaa kaipaapi, kun parempi on lempesi? En tiedä koko mailmassa mä tavaraa niin kallista.»
Oi, kuinka suloista silloin on oleva! Sinä saat oivallisen pianon; sillä laulusi on kyllä itsessään taikka urkusäestyksellä viehättävä, vaan paras on kuitenkin paras. Kamarineito tulee sinulla myös olla ei, et saa ensinkään vastustella, ystäväiseni, se on aivan välttämätöntä.
»Taikuuteen? kuka siihen ei uskoisi?» Nydia kysyi. »Etkö sinä usko?» »Ah!» Nydia huudahti kauhistuen ja vaistomaisesti hän näppäsi jonkun soinnun lyyrastaan. Sen ääni sointui hyvin veden tyyneen väreilyyn ja hetken aurinkoiseen hiljaisuuteen. »Soitapa meille jotakin, rakas Nydia», Glaukus sanoi. »Soita ja laula meille joku vanha tessalialainen laulusi.
"Pysähdy tänne, Päivän poika, kanssamme karkeloimaan, luonamme leikkiä lyömään", pyytelivät immet. "Opeta meille laulusi, käy karkelomme kuninkaaksi. Hellästi sua hoitelemme, sylissämme souattelemme." "Kuuletko kutsun, Marjatan poika? Täällä jo minua kaivataan, täällä pysähtymään pyydetään", lausui silloin Päivän poika.
Niin kertomukseni ei ole juuri ilahuttavaakaan laatua... Toivoni on murtumaisillaan ... sydämeni on raskas ... siksi riensin vapaaseen luontoon, siellä yksinäisyydessä huojentamaan suruani... Tuolla järvellä soutaessani olin huomaamattani lähestynyt teidän rantaa ja kuultuani laulusi, riensin tänne, tavatakseni sinua, sillä teillä ei minun ole enää hyvä käydäkseni.
"Et saa pistää ainoatakaan kertaa enää, Lettie", sanoin minä. Sinä voit hyvin ruveta soittelemaan tuolla vanhalla pianolla ja laulella pienet laulusi ja sitte oleskella ulkona raittiissa ilmassa niin paljo kuin mahdollista sinä olet ollut liiaksi sisässä ja tullut oikeen vaaleaksi entiseen nähden. Mene nyt maata pienen hyvän tytön tavalla; minäkin aion kohta tehdä saman".
Nämä ajatukset häilyivät hänessä laulua kuullessaan, ja hän tuumi, ääntäisikö hän merkiksi, että hän ymmärsi sen, kuu laulun samassa pysähdytti järeä basso-ääni, joka tuntui olevan paljoa alempi diskanttia, mutta joka kumminkin tuli yläkerrasta. Se huusi joksikin kovasti: "No, Petter, päätä nyt laulusi.