United States or Panama ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Minä saan kukat antaa vain sinulle», Nydia vastasi ja korvaansa luottaen hän astui hitaasti sille paikalle, missä Ione istui ja polvistuen hänen eteensä ojensi hänelle kukkamaljakon. Ione otti sen hänen kädestään ja pani sen eräälle sivupöydälle. Sitten hän kohotti hänet ystävällisesti ylös ja kehotti häntä istahtamaan viereensä, mutta tyttö vastustelihe arkana.
»Päivänvalossa ja hänen nykyisen sairautensa aikana sinulla ei ole mitään pelättävää», Nydia vastasi tuntien itsessään äkillisen ja salaisen halun oppia, kykeneekö tuo synkkä egyptiläinen todella herättämään ja sitomaan rakkauden niinkuin hän oli usein kuullut väitettävän. »Ja kuka uskaltaa loukata Diomedeen rikasta tytärtä?» Julia kysyi ylpeänä. »Minä menen.»
Sillävälin Nydia oli saapunut Ionen taloon. Ione oli aikoja sitten lähtenyt sieltä. Hän kysyi välinpitämättömänä, minne hän oli mennyt. Vastaus kummastutti ja pelästytti häntä. »Arbakeen egyptiläisen taloon! Mahdotonta!» »Totta se on, lapsukaiseni», virkkoi orja, joka oli hänen kysymykseensä vastannut. »Hän on egyptiläisen tuntenut jo kauan.» »Kauan! Ja kuitenkin, jumalat auttakoot!
»Olen kuullut, että kaunis kreikkalainen Glaukus on sinut ostanut; onko siinä perää, sievä orja?» Julia kysyi. »Olen napolittaren, Ionen palveluksessa», Nydia vastasi vältellen. »Ah! On siis totta, että » »Tule nyt!» keskeytti hänet Diomedes kietoen vaippansa suuhun saakka. »Yö alkaa olla kylmä, en voi sinua odottaa tässä sinun rupatellessasi sokean tytön kanssa.
»Pimeässä olemme aina taikauskoisia», Nydia vastasi. »Sanohan», hän lisäsi hetken vaijettuaan, »sanohan, oi Glaukus, ovatko kaikki kauniit toistensa näköisiä! Sanovat sinua kauniiksi ja Ionea myöskin. Ovatko teidän purteenne siis samanlaiset? En käsitä sitä oikein, mutta kaipa niin on laita.»
Ja nyt, Sosia, anna minulle lamppu!» »Mitä! Et suinkaan aijo sitä sammuttaa?» »En, mutta minun täytyy sen liekin yli lausua muutamia loihtuja. Sillä liekissäkin asuu henki. Istu!» Orja totteli. Kumarruttuaan hetkeksi lampun yli Nydia nousi ja lauloi matalalla äänellä seuraavat säkeet: Loihtu ilman hengelle. Henki, sä lempimä ilman, veen, Mun sanaani taivu nyt salaiseen!
»Oi, en tahdo en voi!» Nydia huudahti vavisten. »Tahdon kerjätä aamusta iltaan, mutta älkää lähettäkö minua sinne!» »Ja miksi ei?» sama ääni kysyi. »Koska koska olen niin nuori ja hyvin kasvatettu ja ne naistoverit, jotka siellä tapaan, eivät ole sopivia seuraa .» »Burbon orjattarelle», ääni täydensi pilkallisesti ja raa'asti nauraen.
Nydia lysähti kokoon. Ruumis ei enää kestänyt hän meni tainnoksiin. Mutta Sosia ei huomannut mitään, sillä alkoi olla jo pimeää ja hänen ajatuksensa askartelivat hänen omissa asioissaan.
Muuan ajatus oli hänessä välähdyksenä herännyt: hän saa nukkua Julian huoneessa ehkä hänen onnistuu anastaa itselleen lemmenjuoma. He saapuivat Diomedeen talolle ja nousivat Julian huoneeseen, jossa heitä odotti illallispöytä. »Juo, Nydia, sinun on varmaankin kylmä ilta oli aika lailla kolea, minun suonissani ainakin on veri jähmettynyt.»
»Palkitkoot jumalat sinun hyvän sydämesi!» Glaukus sanoi syvästi liikutettuna ja aavistamatta, minkä tulen sytytti, hän suuteli uudelleen häntä otsalle. »Annathan anteeksi minulle», Nydia sanoi, »etkä enää puhu minulle vapaudesta; minun onneni on olla orja. Olet luvannut, ettet minua kenellekään lahjota .» »Niin olen.» »Ja nyt menen kukkien luo.»