United States or Vanuatu ? Vote for the TOP Country of the Week !
Humisi hetken liekki, niinkuin tulen on tapa, sitten sinne tänne kieli tuo liikkui, lausui sanat seuraavaiset: »Jos uskoa ma voisin vastaavani miehelle, joka päälle maan taas pääsee, tään liekin tutkain eipä liikkuis enää. Mut koska, jos ma oikein kuullut olen, elossa päässyt viel' ei täältä kukaan, en pelkää häpeää, vaan sulle vastaan.
Sen tukka liekin leimuna Harteilla lainehtiipi; Kuin lintunen hän liikkuvi, Kuin pääsky sirkosiipi. Uunissa hiillos punoittaa, Kas Marin poskipäitä! Oi, sulho, aamun koittavan Sä luulet, nähden näitä. Sinervä liekki hiilloksen On leimu Marin silmien. Oi, poika, etsi taivahas Ja joudu tyttös luokse! Oi, muista aamuruskoas Ja kiiruisammin juokse!
Aikanaan Ikeesen taivuttaa sen vieras valta. Sun tyttäresi, tuoksuttomat ruusut Ja tuhkatähkät, sittim-omenat Ne itätuuli riipoo jalkoihin. Sill' ylenevä korvesta on myrsky Ja liekin lieska paisuu Paaranista, Kuin kulovalkea se kansat polttaa, Kuin kasken kaataa, luhtoo linnat Ja kostonkättä armotonta käyttää.
Pääkadun kulmassa laittivat muutamat työmiehet kaasu-putkia ja olivat sytyttäneet ison valkean hiilipannuun, jonka ympärillä joukko ryysyisiä miehiä ja poikia oli koossa, lämmittäen käsiänsä ja ihastuksesta vilkuttaen silmiänsä liekin edessä. Vesi, joka oli vuotanut käyttämättä jääneestä pumpusta, hyytyi yhtäkkiä ja muuttui kolkoksi jääksi.
Meillä, jotka tulta kohti rinnan mentiin, meill' on selko, tokko päin hän käydä tohti, vaiko väistymään sai pelko, tokko kalventama kauhun keskell' oli liekin, sauhun, vaiko alla kuolon arvan vanhan kantoi vaskenkarvan.
Hei, veren-kiskurit kärpäset, paarmat, Koht' ilo-virtenne vai'eta saa! Uimalaulu. Pojat, päästä lakki Nakataan nyt pois! Sitten yltä takki, Kuka ensin vois! Liivit, alus-vaattehetkin Kaikki riisutaan, Jotta ihan paratiisin Puvuss' ollahan. Voi kun tyyn' on lahti! Joutuin vetehen Viskautaan Ahti- Ukon etehen! Tyttöin uimarannassahan Liekin Wellamo, Kas nyt ollaan valmihina Airoilemaan jo!
"Me olemme erilaiset kuin tuli ja vesi", ajatteli hän, "on yhtä luonnollista, että hän elää kellonmäärän mukaan ja inhoaa kaikkia, jotka eivät ole täydellisiä, kuin että vesi sihisee, tullessaan tekemisiin hillittömän tulen kanssa ja minun on yhtä välttämätöntä saada elää vapaana, saada liehua mieleni mukaan ja leikkiä veden kanssa, kuin liekin nousta ylöspäin.
Pelvoton, talttumaton jos liekin taistelon riehuun, kaiketi koht' ilomiellä on istuissaan, levätessään, jos eloss' erjennee tapon tuiman tanterehelta." 119
"Mitä hyvää siitä olisi?" Saladin surullisesti vastasi, "Viimeinen kirjeesi oli toiveilleni kuin vesi tulelle; ja miksi taas uudestaan virittäisin liekin palamaan, joka kyllä voipi kuluttaa, mutta ei voi minua lämmittää? Mutta eikö veljeni suvaitse lähteä sille teltalle, jonka nimen palveliansa on hänelle valmistanut?
Mut vaikka pilviin piirtyis vastavuorin, se käykää, nouskaa liekin leimuvin jumalten tupiin, tulkaa tänne nuorin jäsenin, ruumiin, sieluin, unelmin kointähti-korkein, syvyys-täysin sylin, teiss' että aukeis alhaisin ja ylin.