United States or Panama ? Vote for the TOP Country of the Week !
ULYSSES. Niin, aika kulkee reppu seljässä Ja kerjää unheen varaks armopalaa, Se kiittämättömyyden jättipeto! Ne almumuruset on hyvät työmme, Samassa ahmitut kuin annetut, Ja unhotetut samassa kuin tehdyt. Mut, prinssi hyvä, kestäväisyys pitää Kirkkaana maineen; tehty työ se riippuu Kuin pantsar ruosteinen ja muotiheitto Romussa muistoksena. Eespäin suoraan! Niin kaita kunnian on tie, ett' yksi Vain sille mahtuu; pysy tiellä siis! Näet, kateudella tuhannen on poikaa, Jotk' ohi pyrkii toisistaan; jos väistyt Tai syrjään käännyt suoralt' uralta, Niin kaikki ohi syöksevät kuin virta, Ja viimeiseksi jäät kuin uljas ratsu, Jok' eturiviin kaatuu, sortuin maahan Polettavaksi halvan kuormaston. Se, mitä tehdään nyt, sun himmentää, Vaikk' ennen paljon suurempaa teit sinä. Näet, aika on kuin muotikrouvari: Se kylmää kättä antaa menevälle, Mut kädet levällään kuin lentävä Tulijaan iskee. "Tervetullut" nauraa, "Hyvästi" poistuu huoaten. Oi, hyve Siit' älköön palkkaa toivoko, mit' oli; Sill' äly, kauneus, Suur' suku, ruumiin voimat, ansiot Ja laupeus, lempi, ystävyys, ne kaikki On moittivan ja kateen ajan orjat. Näet, maailman on tapa aina sama: Yksimielisen saa kehun uusi koru, Vaikk' on se vanhast' yhteen kurottu, Ja tomu, jok' on vähän kullattua, On parempaa kuin tomuttunut kulta. Sit' ylistetään, mik' on silmäin eessä. Siis, sinä eheä ja suuri mies,
Hän kumartui vuoteen yli ja suuteli häntä monesti hiljaa poskille ja otsalle. "Jumala sinua siunatkoon, poikaseni", hän kuiskasi, "Jumala sinua suojatkoon kaikesta pahasta ruumiin ja sielun puolesta!" Pienokainen puhalsi ja maisteli suullaan, ikäänkuin tyytyväisyyden yltäkylläisyydessä; sitten hän avasi silmänsä ja kiinnitti ne äitiin.
Niin kauan kun hän sotia ja keihäspelejä vastaan saarnasi, oli isä kuullellut sillä tunteella, että tuo oppi, vaikka hänelle outo, ei mahtanut kuitenkaan olla aivan perää vailla. Hänkin näet olisi suonut, että hänen vastainen vävynsä ei olisi ollut niin kärkäs noihin vaarallisiin yrityksiin, joihin uljas sydän sekä suuri ruumiin voima tähän asti olivat saattaneet liiankin halukkaasti rientämään.
Näinä minuutteina toimin niin varmasti kuin murhaaja, joka ei koskaan tule ilmi. Pyörittelin sormiani ja asetuin hänen jalkojensa luo: Crangier, huusin jälleen: Crangier ja minä huusin niin selvällä äänellä, kuin tahtoisin herättää ruumiin, enkä minä kääntänyt silmiäni hänen kasvoistaan. Crangier. Hän ei liikahtanut.
Jos Jooseppi kuolee, niin minä heittäyn Acheen. Silloin kaikki on loppunut. Voi sinua! Luuletko sen liekin olevan sitä laatua, että mikään maallinen vesi voisi sitä sammuttaa? Luuletko todellakin voivasi tappaa sielun samalla kuin tuon maallisen ruumiin. Se on palava ijankaikkisen katumuksen liekissä, vaikka kaikki meret sinua peittäisi!
Paljon, paljon olivat uudistalon asukkaat taistelleet toisenlaistakin taisteloa, joka ei tyytynytkään tuohon ulkonaiseen, elämän surun ahdistukseen ja ruumiin voimien uuvutukseen, vaan uuvutti ja murti sisällisiä sielun voimia. Se taistelu oli ihmisellisen kunnian, arvon ja oikeuden taitelua.
Hän mulle: »Heistä syyllisimmän näen hevosen hännässä ma laahautuvan päin laaksoa, miss' sovitust' ei synnin. Rutommin aina joka askeleella elikko rientää, kunnes murskaa hänet ja jättää ruumiin rujon, muodottoman. Nää kierrä kauan kappaleet ei taivaan» täss' ylös katsoi hän »kun selväks sulle se käy, jot' en voi selvemmin nyt virkkaa. Sa jälkeen jääös nyt!
Etkö sinä ole iloinen, kun näet minun? Kuinka, sinä et hymyilekään! Ja minä olen tullut sotimaan sinun puolestasi! Mieleni tekee suudelmia!" Hän heittäysi Alroy'n kaulaan. Alroy syleili häntä heikosti ja kantoi hänet vuoteelle. Hän taputti käsiänsä, ja kaksi soturia astui sisään ja veivät pois kuolleen ruumiin. "Teltani, Schirene, on nyt soveliaampi sinulle. Levähdä; minä palajan heti."
Mutta koska minä olen sitä varten syntynyt, että olisin Jugurthan rikosten osoitteena, niin en pyydä enää kuolemasta päästä enkä murehista, ainoasti vihollisen ylivallasta ja ruumiin kidutuksista.
Vaipuu ruumiin luo; Anja kauhistuen loittonee. Täm' on Kullervon tekoa, Kostoa kovaosaisen! Anja, vaaditko enempi? Itkee. Kullervon kamala kosto! Voi sua, Kalervon poika, Mikset murhannut minua! Tai miksei sylisi vahva Mua ryöstänyt iäksi? Tuoni, nyt ota minutkin, Paina virtasi mutahan Toivoton, iloton impi. Tuossa kiiltävää terästä! Kullervonko puukon kärki! Pistää sen vyötaskuunsa.