United States or Kazakhstan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Muutamat germaanilaisista palvelijoista puhdistivat pellolla käytettyjä ajokaluja takapihalla. Roomalainen vapautettu, oppinut ja ylhäinen herra, itse ylipuutarhuri lähti tyytyväisesti ympärilleen katsellen kukkivalta ja tuoksuvalta työmaaltaan. Silloin pikku ystävämme Atalvin tuli tallista keltaiset kutrit seppelöityinä. "Cacus! Muista panna ruosteinen naula vesiammeeseen.
Hän tappasi kaikki nämä veikot, jotka nousivat moneen sataan dollariin, sillä tuo veden päällä oleva esine olikin aluksen runko. Höyrylaiva läheni joutuin, ja jo voitiin nähdä ruosteinen vaskitus sen emäpuulla. Se oli kolmimastokas, taklingiton ja kallellaan; se voi olla viiden tahi kuuden sadan tonnin kantava. Sen vanteissa rippui vielä taittuneita rustirautoja.
Ja sitä vähemmin on minun syytä heitä rakastaa, koska tuskin viidellä joka clan'issa on ruosteinen haarniskansa, vanha kuin heimokunnan lippu, vieläpä lisäksi jonkun kömpelön kotiseppänsä hutiloima, joka ei ole meidän kunniallisen, sala-oppisen ammattimme jäsen, vaan yksinkertaisesti kolkuttelee alaisintansa, niinkuin hänen isänsä ennen häntä.
Sen sanon sinulle, vastasi hieno terävä ääni vuorenrinteeltä, ja minä tunsin katajapensaan. Kultalatvasta, joka tahtoi tulla korkeimmaksi, tuli torninhuippu, ja sen päässä oli ruosteinen tuuliviiri, joka alituisesti riiteli tuulien kanssa. Eräänä kauniina päivänä, kun viiri oli hyvin suututtanut pohjoistuulen, tapahtui, että tuuli puhalsi koko tornin kumoon.
ULYSSES. Niin, aika kulkee reppu seljässä Ja kerjää unheen varaks armopalaa, Se kiittämättömyyden jättipeto! Ne almumuruset on hyvät työmme, Samassa ahmitut kuin annetut, Ja unhotetut samassa kuin tehdyt. Mut, prinssi hyvä, kestäväisyys pitää Kirkkaana maineen; tehty työ se riippuu Kuin pantsar ruosteinen ja muotiheitto Romussa muistoksena. Eespäin suoraan! Niin kaita kunnian on tie, ett' yksi Vain sille mahtuu; pysy tiellä siis! Näet, kateudella tuhannen on poikaa, Jotk' ohi pyrkii toisistaan; jos väistyt Tai syrjään käännyt suoralt' uralta, Niin kaikki ohi syöksevät kuin virta, Ja viimeiseksi jäät kuin uljas ratsu, Jok' eturiviin kaatuu, sortuin maahan Polettavaksi halvan kuormaston. Se, mitä tehdään nyt, sun himmentää, Vaikk' ennen paljon suurempaa teit sinä. Näet, aika on kuin muotikrouvari: Se kylmää kättä antaa menevälle, Mut kädet levällään kuin lentävä Tulijaan iskee. "Tervetullut" nauraa, "Hyvästi" poistuu huoaten. Oi, hyve Siit' älköön palkkaa toivoko, mit' oli; Sill' äly, kauneus, Suur' suku, ruumiin voimat, ansiot Ja laupeus, lempi, ystävyys, ne kaikki On moittivan ja kateen ajan orjat. Näet, maailman on tapa aina sama: Yksimielisen saa kehun uusi koru, Vaikk' on se vanhast' yhteen kurottu, Ja tomu, jok' on vähän kullattua, On parempaa kuin tomuttunut kulta. Sit' ylistetään, mik' on silmäin eessä. Siis, sinä eheä ja suuri mies,