United States or Uruguay ? Vote for the TOP Country of the Week !


KUNINGATAR. Bothwell on kuin kosto, kosto kuin Bothwell!

Jos se sieltä löydettäisiin, suuntautuisivat epäluulot aivan varmasti jumalankieltäjiin, natsarealaisiin, murha olisi silloin kosto Olintuksen arenalla kärsimän marttyyrikuoleman johdosta.

Hänessä ei nyt olisi luullut asuvan sydäntä, joka kovimpia elämässä oli kokenut. Mutta majuri ei nyt ollut oikein hyvillä mielin. Hän pudisti päätään, ja kun hän näki Marian tanssivan, arveli hän, ettei tuosta synny hyvää. Hän luuli yhä vielä kreivin tästä suuttuneena lähteneen. Hän oli paroonille sanonut: «Ole varoillasi, kreivin mielessä asuu kosto!

Hänen huomiokykynsä on yhtä terävä kuin hänen tekotapansa joustava ja päivänselvä. Mutta hän kulkee jo korkeiden jumalien kosto povessaan: hän ei usko enää realistisen taiteen yksin-oikeutukseen, hän myöntää jo jotakin hyvää tulevan myös romantiikan Galileasta. Se tekee hänet ensin hiukan epävarmaksi.

Min' olen Kosto, manan lähettämä: Povestas korppikotkat karkoitan, Verisen palkan tuoden sortajilles. Mua päivän valoon tervehytä; tule, Taposta puhelkaamme, surmasta. Ei sitä loukkoa, ei piilopaikkaa, Ei umpi-pimeytt' eikä usvaist' uomaa, Miss' inha valtaus tai veri-murha Niin piillä voivat, etten niitä keksi. Kun korvaan kuiskaan julman nimen: kosto, Niin pahin syntinenkin vapisee.

Palasi paha kotia, Lausui paimen patsahalta: "Kusta Lalli lakin saanut, Mies paha hyvän hytyrän, Pispan hiipan hirtehinen?" Niinpä mies murehissansa, Lakin päästänsä tavotti, Hivukset himahtelivat, Veti sormuksen sormesta, Lihat ne liukahtelivat. Niin tämän pahantapaisen Pispan raukan raatelijan Tuli kosto korkialta, Makso mailman valtialta. Elinan surma.

"He sanoivat, että huusin ensimmäiseksi: 'Kääntykää! Kapitolium! "Heidän täytyi käyttää kaikki voimansa hillitäkseen minua. "Ensimmäinen selvä ajatukseni oli tietysti palaaminen, kosto ja Rooman takaisin valloittaminen. "Portuksessa tapasimme erään italialaisen viljalaivan. "Siinä oli seitsemän soutajaa. "Pelastajani pysähtyivät sen luo ja pyysivät leipää ja viiniä.

Tääll' on toivoin toukoaika: Hauta onnen tarjoo. Kosto, kelvoton, jo viihdy! Elä kiihdy! Rinnan runneltaisit jalon, Hengen valon Pyhän saisit sortumaan; Kosto, viihdy, viihdy vaan! Sydän, salli koston kuolla! Tuolla, tuolla Koston kalpa korkealla Taivahalla! Parhain kosto päällä maan: Kiitä kelvotonta vaan.

BERENICE: He hajoittivat Judean kansan ja hävittivät pyhän kaupungin, mutta juutalainen vallitsee kuitenkin maailman valtijasta ja kaikki on kohta minun kädessäni. LYSIMAAKOS: Kaikki, ainoastaan ei kosto. Kuinka tahdonkin. LYSIMAAKOS: Ei ole koston jumalaa. On ainoastaan niittäjä, joka korjaa eloa maailman pellosta. Missä kypsyy hedelmä, siellä se korjataan.

Armoa, armollinen taivas! -Minä en taida tehdä toisin! ROLF JUTE. Nyt olet vihdoinkin omani, eroittamattomasti omani! Minä annan teille parhaimman lahjan, mitä minulla on annettavana -isällisen siunauksen! Viha, kosto ja raivo sulavat rinnassa kuin kesäinen lumi, syvän, totisen lemmen valon lämmittäissä!