United States or Equatorial Guinea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ei pikku pursille se väylä luotu, tää haaksi jota halkoella tohtii, ei miehille, jotk' itseänsä säästää. »Sa kuinka rakastut niin kasvoihini, kaunista ettet katso yrttitarhaa, säteissä Vapahtajan kukkivata? On tässä ruusu, jossa lihaks tuli Jumalan Sana; tuoll' on liljat, jotka hyvälle tielle tuoksullansa johtaa.» Beatrice näin.
Jos puolta tiimaa nuhjaat, hänen, sinun Ja kaikkein hänen puoltajainsa henk' on Hukassa varmaan. Nosta herraas, nosta! Mua seuraa; hankitut on ruokavarat Ja saatto. KENTIN KREIVI. Luonto raskautettu nukkuu. Tuo lepo virkistää vois sairaat hermos, Jotk' ilman mointa lievitystä vaivoin Paranevat. Sin' et saa jälkeen jäädä. GLOSTER. Pois, pois, joutuun!
Saavuin muinoin näät Frygiaan, rypäleisehen maahan, näin Frygian monet miehet, näin hevot viimana-vievät, Otreun joukkoa, myös jumalaisen Mygdonin kansaa, Sangarios-joen jotk' oli rantaan leiriyneinä; itsekin näät apuvoimana siell' olin päivänä tuona, kons' amatsoonit hyökkäsi päin väkivertana miesten; niin monet ei toki olleet kuin tulisilmät akhaijit." 190
Hän mulle kokeneemman lailla haastoi: »Epäily kaikki pitää tässä jättää ja kuollut olkoon kaikki mielen pienuus. Tää on se paikka, josta sulle puhuin, Nyt saat sä nähdä surevaiset kansat, jotk' ymmärryksen lahjan hukkasivat.» Käteeni tarttui hän ja muoto tyynnä, niin mua rohkaisten, hän johti minut salaisten ongelmien sisäpuolle.
Hällepä vastasi näin, sanan virkkoi kohta Akhilleus: "Etpä nyt, Antilokhos, mua turhaan kiittänyt, toisen puoli talenttia palkintoos panen vielä ma kultaa." Virkki ja kullat kouraan toi, ilahuttaen saajan. Vaan uropiiriin nouti nyt vankan, vartevan peitsen Peleun poika ja toi kera kilven, toi kypärinkin, jotk' oli riistänyt Patroklos, Sarpedonin kaatain.
Sivulla tällä, missä lehdin kaikin on kukka kypsä, istuvat ne, jotka uskoivat Kristuksehen saapuvahan. Taholla tuolla, jonka puolipiirein paikoista toiset tyhjät on, ne istuu, jotk' katsoi Kristuksehen tullehesen. Kuin tällä puolla istuin kunniakas taivaisen Naisemme niin suuren eron muodostaa muiden alempainsa suhteen,
Ei kautta yksin taivaspiirein, jotka johonkin joka idun ohjaa määrään sen mukaan, kuinka tähdet häntä saattaa, vaan myös kautt' Armo-Luojan suurten lahjain, jotk' ovat sataneet niin korkealta, ett' eivät yllä sinne silmät meidän, elossaan uudess' oli kyvyiltänsä hän moinen, että joka kunnon tapa hänessä oisi hyvin heilimöinyt.
Sinkos oksat puista päiden päällä, ympärillä kimmahtivat kivet. Siellä täällä vihollisen luoti löysi jalompaankin maaliin, löysi Suomen vapauden sotilaaseen. Valitust' ei kuultu, huokausta huulilta, jotk' kuoloon kalpenivat, kehoitus vain: Pojat, päälle käykää!
Siin' aimo koivu vanhastaan, Kohosi kaunis vehmastain, Nimemme valko-kuoressaan Ol', mun ja immen, rinnakkain; Ne siihen kerran piirtelin, Kun illall' yksin kuljeksin. Ilolla impi nimien Näk' aina tuossa pysyvän; Nyt silmäjää hän huokaillen Käs'alaa menneen ystävän, Piirs' puuhun säikeet Tegnér'in Jotk' itki Inka Frithiofin.
Niinpä sa valtikkas nyt nosta ja vanno'os mulle valjakon antavas tuon sekä vaskenvälkkyvät vaunut, Peleun poikaa jotk' urokuulua vinhana vievät. Suotta en urki ma, en petä toivoas, näät läpi leirin 324 kulkea aion, kunnes luo Agamemnonin laivan hiipineheksi ma saan; päämiehet siellä, ma luulen, pohtivat parhaillaan, pako, taistoko lie parahinta."