United States or Greece ? Vote for the TOP Country of the Week !
KOTRO. Kova on kohtalo sinulle, Kullervo Kalervon poika. Mutta suurempi suruja, Ankarampi kohtaloa On sun tarmosi tanakka. Syrjäytyy hetkeksi. KULLERVO. Ennen kostoa en sorru. Rynnätkäämme! Rynnätkäämme! KULLERVO. Latvassa kelopetäjän Korolintu pärryttävi Räikeätä rumpuansa. Tuolla toinen kuuletteko? Se on huuhkajan huhuja. Oi ihanat ennuslinnut! Tuo on soittoa sominta, Joka miellyttää minua.
Lienet suurtaki sukua, isoa isän aloa." Kullervo, Kalervon poika, sanan virkkoi, noin nimesi: "En ole sukua suurta, enkä suurta enkä pientä, olen kerran keskimäistä: Kalervon katala poika, tuhma poika tuiretuinen, lapsi kehjo keiretyinen. Vaan sano oma sukusi, oma rohkea rotusi, jos olet sukua suurta, isoa isän aloa!"
NYYRIKKI. Senhän sanoin ja sanon vielä, ettei sinä ilmoisna ikänä hänelle kunnian kukko laula. Minä Nyyrikki olen, mutta jos käytettäisiinkin minua vaikka tunkiona, kuin vaan siivosti ja kunnialla halki mailman vaellan, niin kenpä on meistä viimein ensimäinen, hänkö Kalervon poika tuolla, vai minä? VIKSARI. Se, joka tunkiokasana kunnian loisteessa halki mailman vaelsi. TIERA. Oikein!
En ole suurta enkä pientä: Olen sorretun sukua, Kalervon katala poika. Miksi varsin vaalenetkin! Mit' olet sukua itse? TYTT
Se vihamme pöyristytti, Jotta meist' oli jokainen Kostotyöhön valmis. Mutta Sulla jo teko on tuossa. MUTRU ja KITKA. Kotro totta on jutellut. MUTRU. Kullervo Kalervon poika, Nyt nopea neuvo keksi! Isännän kera välimme Auttamatta on rikottu. Selvä on ero seposta, Kaukana isännän armo. Kaikk' on vallat vastassamme. Ainoa pelastus meille: Yhtykäämme! KAIKKI. Yhtykäämme!
KITKA. Mutta päätä tarvitsemme, Rohkeata, urhollista, Jolle selvä on uramme, Selvä yhteinen etumme; Joll' on tahto, taito, tarmo Läpi pulmien pujota. Hänessä omat halumme Meille vasta selviävät. Kullervo Kalervon poika, Nouse joukon johtajaksi! KAIKKI. Joukon johtajaksi nouse! KULLERVO. Minäkö joukon johtajaksi! Toivotteko? Tahdotteko? KAIKKI. Johtajaksi! Johtajaksi!
Itse tarvitset omasi, Kun oman pesäsi laitat. KULLERVO. Untamon pesätilalle Käy'ös, Kotro, raatajaksi. Muut otatte muita maita Samalta salon alalta, Näitten niemien nenistä. Osa käy keralla Mutrun Kalervon kalavesille. Sielt' osanne ottakaatte Luota viehkeäin vesien. Sovinnossa, suosiossa Viljelkää perintömaita Satoisiksi, suotuisiksi. Minut jättäkää iäksi Oman onneni poluille, Kysymättä kulkuani.
Kullervo, Kalervon poika, sinisukka äijön lapsi, hivus keltainen, korea, kengän kauto kaunokainen, läksi viemähän vetoja, maajyviä maksamahan. Vietyä vetoperänsä, maajyväset maksettua rekehensä reutoaikse, kohennaikse korjahansa. Alkoi kulkea kotihin, matkata omille maille. Ajoa järyttelevi, matkoansa mittelevi noilla Väinön kankahilla, ammoin raatuilla ahoilla.
Pellot ei isoni pellot, Ahot ei omat ahoni. Mutta miekka on omani, Syntynyt sydämmestäni, Kuin vihainen polttiainen Katkerasta maaperästä. Myöntäisit minulle miekan, Niin sillä tekisin suurta: Kyntäisin verisen pellon Kalervon kadottajalle. Siit' iloita Unto voisi Tuonen tyttöjen keralla. Entinen sisu pahalla Hurja vimmattu vihassa.
Mie sun paioilla parannan, kaatioilla kaunistelen, syötän voilla, vehnäsillä, juotan rieskamaitosilla; vuoen syötän raatamatta, toisen työlle työntämättä. "Kun et jou'u päästämähän, käy pian kerittämähän, kohta kaaun kuolijaksi, muutun mullan muotoiseksi." Kullervo, Kalervon poika, sanan virkkoi, noin nimesi: "Kun on kuollet, kuolkosipa, kaotkosi, kun kaonnet!