United States or Benin ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta äkkiin taukoi hän, kirveensä kantoon iski, vihelteli hetken ja sitten rupesi hän kiroilemaan, kiroili ihmiset, maan ja taivaan; ja koska viimein hän vaikeni, niin äänetönnä hän seisoi tuijotellen maahan, ja niinpä hänen jätin. UNTO. Näin tekee hän työnsä; hävityspä aina käsialansa on. Täynnä on hän kiukkua, ja riehuu kuin kuohuisi sisällänsä palava koski.
Oi! olisivat kaikki puut yksi puu, kaikki kirveet yksi kirves, niinkuin tarina kertoilee, ja minä kirveellä ankaralla tämän taivaskorkean tammen kaataa saisin, niin tietäisinpä mitä kohden. Vereni polttaa tänäpänä, ja mieleni riehuu koska isäni veljeä muistelen. Unto, kuinka kauvan povessani säästelen sua kohtaan vihani tulta?
UNTO. Ja pian, niin toivoa mahdat, hän sepän pienen sulle lahjoittaa, joka kerran alasinta kanssas kilistelee. ILMARI. Enkö toivois sitä? UNTO. Mutta eipä suonut onni mulle perillistä ainoaa. ILMARI. Sulle verinen kohtalo pojan antoi, veljesi Kalervon pojan, jota isän kädellä hoitaa taidat. UNTO. Tätä pedon sikiötä lapsenani pitäisin?
Pellot ei isoni pellot, Ahot ei omat ahoni. Mutta miekka on omani, Syntynyt sydämmestäni, Kuin vihainen polttiainen Katkerasta maaperästä. Myöntäisit minulle miekan, Niin sillä tekisin suurta: Kyntäisin verisen pellon Kalervon kadottajalle. Siit' iloita Unto voisi Tuonen tyttöjen keralla. Entinen sisu pahalla Hurja vimmattu vihassa.
UNTO. Kullervo, nyt huoneeni jätät ja Ilmaria seuraat, sillä hänelle myin sinun orjaksi, hän tehköön kanssas mitä tahtoo. ILMARI. Paimenen viran sinulle annan, ja jos siivosti itses käytät, niin hätä päällesi ei käymän pidä, mutta mielisitkö juonitella, niin kyllä sun ohjata tiedän.
UNTO. Aarteensa mua tahtovat tykönsä vetää. Ylihuomispäivänä, Kiili. Mutta tässä tulevat miehemme. Kitsas onni jo teitä seurannut on. 1:N MIES. Tyhjä niinkuin tuulenpesä konttimme on. U:N EM
Nyt jätän sinun, mutta kohtaan sinun kerran vielä, ja siihen asti elä yhtään yötä rauhassa makaa, kunnes viimein lähestyn ja nukutan sun ainiaksi. UNTO. Mene, ja elä koskaan enään tule. KULLERVO. Kerran tulen. ILMARI. Lähe nyt ja elä keskustele! KULLERVO. Tässä olen. Musta sanansa syvälle mieleeni painuu ja öitten levon, sen tiedän, multa vie.
Voi, että syntynyt on tämä mies! tahi oikeimmin sanottu: voi että synnyin tänne minä, minä Untamoinen, joka heimoni veren vuodattanut olen ja paljon verta vierasta vielä! Miksi en sovinnon äänelle korviani kallistanut, ennenkuin riitamme sai tuon verisen muodon! Mutta eteenpäin kulkee kaikkivaltias aika. Sinä kumppaneistas erinnyt olet? KIILI. Kohta ovat he tässä. UNTO. Kuinka päättyi hirvenajo?
UNTO. Kaunokautoiset kenkäs tästälähin pahasti kyllä soihin sotkea saat ja puitten oksiin kiharasi repiä, joita nyt niin ylpeästi ravistelet. KULLERVO. Koska vielä kerran sinun tapaan, niin sillon niinkuin Hiisi niitä ravistelen. Mutta mikä oli hintani? UNTO. Mitä huolit sinä siitä? KULLERVO. Mitä miehestä maksettiin?
Synkeät ajat olivat, kaksi veljeä sillon toinen toistaan verisesti vainoivat. KIMMO. Ensinpä Unto eripuraisuuden siemenen kylvi ja viha kiihtyi vimmatusti, kunnes miekan melskeissä verta laskettiin. Mutta viimein, salaa niinkuin haukka, karkasi Unto joukkonensa isäs huoneen päälle ja surmasi Kalervon perheen.