United States or India ? Vote for the TOP Country of the Week !
Näistä oli "ehkä 60" ollut niin kovassa tappelussa koirain kanssa, että Kokko ei uskaltanut ampua koiriin osumisen pelosta, silloin hän puukollansa pisti pedon kuoliaaksi. Monesti olivat koirat tappaneet ilveksen ennenkuin Kokko ehti taistelukentälle. Hyvin vilkas oli Kokon kuvaus miten ilves käyttäytyy tappelussa koiria vastaan.
Vielä surkeampaa on kuitenkin uskolle ja rakkaudelle nähdä satoja ihmisiä ja niitten joukossa naisiakin joista kenties ei yksikään itsepäitensä meiltä apuansa ja turvaansa kieltäisi, joukoksi kokoontuneena muuttuvan pelottavaksi hirviöksi ihmisen aivoilla, mutta pedon sydämellä ja myrskyn nostaman meren voimalla. "Minusta vaara unhoittui surkeuden tähden.
En moista jahtia viel' koskaan käynyt, Ja mielukkaammin karhua ma vainoon, Se rehti leikki on, vaan käydä yöllä Täss' väijymässä niinkuin karkulainen, On kolkkoa ja ilkeätä juuri. Ma yhtä paljon pelkään ilmi tulla, Kuin pedon jäljet hukkaavani taas. Vaan multa ei hän pääse.
Mutta kimmoten heti pystyyn Tristan työnsi sankarillisen säilänsä hirviön kitaan: se upposi sinne kokonaan ja halkaisi pedon sydämen kahtia. Vielä viimeisen kerran päästi lohikäärme kurkustaan kamalan karjunnan ja kuoli sitten siihen paikkaan. Tristan leikkasi siltä kielen ja pisti sen poveensa.
Halla, pahan harjoittaja, ilkeydestä iloitsi, pehtaroitsi pesässänsä korwen kylmemmän sisällä; sieldä nousi surman hengi sawun lailla salaisesti; pedon pahimman tawalla syöksi yöllä Suomen päälle, hywät hedelmät häwitti; oli paha ollessansa, paetessansa pahembi; tuotti tuskan tulduansa, jätti jälkeensä ahingon.
Manlius siinä ei nähnyt hartautta, hän vaan oli näkevinänsä inhoittavata verenjanoa vanhan pedon kasvoilla; ja tuo astia, jota nostettaessa kaikki kumarsivat päätänsä, oli hänen mielenkuvitteluksessaan täynnä verta, kauheasti surmatun ihmisen verta.
Siirtykäämme lähemmäksi Varovasti, Viekkahasti Ett'ei luulis Pedon täällä telmääväksi, Joka vimmain, Murhainnoin
He ovat varmat siitä, että sisarta on purtu; vanhin poika asestautuu kepillä nuijiakseen pedon kuoliaaksi; nuoremmat nostavat maasta yhä vielä parkuvan pienokaisen. Kaikki itkevät ja huutavat, yleinen melu ja valitus vallitsee Suruttomassa. Silloin tulee eräs mies läheisestä kasvihuoneesta.
ESKO. Terve ja raitis! Mikä onnen hetki! Mutta ottaispa mun peijakas, jos rupeisit minua laillisesti hakemaan! ANTRES. En minä rupee. ESKO. Kiristää toista kurkusta, se on pedon tapaista, ja tarvitsisinpa loittiini aika lailla. Ei haittaisi se yhtään. Mutta minä rukoilen sinua, elä vie minua keräjiin tästä asiasta! ANTRES. En minä vie, en minä vie. ESKO. Sinä kunnon mies! Mitä maksan sinulle?
min kukkaross' on pukin kolmen kuva!» Hän siinä suuta mursi, kieltä näytti kuin härkä, joka kuonoansa nuolee. Mut minä, etten viipymällä mieltä sen pahoittais, mi nopsa olla käski, palasin luota varjoin uupuneiden. Oppaani kohtasin, mi pedon julman selässä istui jo ja virkkoi mulle: »Nyt ole uljas, täss' ei pelko sovi!