United States or French Guiana ? Vote for the TOP Country of the Week !
ILMARI. Siivet sen terästyi työssä, Eikä juoden ja remuten. Urho ei petona uhmi, Vaan petojen vainojana; Sankar' ei rutoksi suostu, Vaan ruton hävittäjäksi. LOUHI. Missä noutajat? Olutta Kantakaa urosten juoda! Karhukin olutta juopi, Susi suon väkivesiä. Ryöstäjäin, petojen luona Käyvät sankarit opissa. Rutjolle erikseen.
Niin on kerrottu hänestä. Min' olen takonut sammon, Onnen jauhajan jaloimman. KULLERVO. Niist' en jauhoista murua Viel' ole maistanut ikinä. ILMARI. Jokainen takoa voipi Yhteisonnesta omansa. KULLERVO. Orja onnensa takoisi! ILMARI. Sinust' on tuleva seppo, Mies etevä näillä mailla: Kun parasta luonnostasi Kaivelet kuvattavaksi, Kun halulla halpautta Eroittelet itsestäsi Kuonaksi katoavaksi.
Toisin on Kalevalassa: Siellä Untamon avuksi Joukko noussut on jalalle. Väinö, Ilmari ja Kauko, Kalevalan kuuluisimmat, Joukon johtajiksi käyvät. Jollet nyt visusti riennä Miekan työhön, Niin petät sukusi koston, Murrat veljiesi toivon, Vapautemme KULLERVO. Vaiti vaimo! Sit' ei urhoksi sanota, Jok' ei tunne tehtäväänsä. Tähän asti teit hyvästi. Nyt edellä joukon juokse Untamon talohon yöksi.
ILMARI. Elköön kiroukseni hautaansa painako. Rauha hänelle! V
Se oli vaihe suuren tammen, Jonka pieni mies jakeli Kansan kaiken työn hyväksi Sammonkin ja'amme kerran. PELLERVO. Missä nyt pieni mies merestä, Joka myrskyistä kohosi? Missä rohkearotuinen, Jonka innostus ylensi Kansan kaiken työjaloksi? Suuret töihinsä väsyivät, Pienet pieninä pysyvät. IMMO. Ain' epäilet niinkuin syksy Sen on Ilmari tekevä! Ulkoa kuuluu torven soittoa ja huutoja: "Ilmarinen!
Mikä on outoa, etäistä, Sinne nuorison ikävä, Sieltä siintävän näkevät Kultalinnan lintuinensa, Kunne saapuvat, tavaavat Kaarnalinnan, kaarnelinnun Katumusten, kaihon kartanolla. Paimensoitto uusii lopun. ILMARI. Etehen elävän mieli. Nuorten katse korkealle. Sinä, kuin väkevä lintu, Mun kohotat korkealle Reunalle punaisen pilven.
Tää asia myös on niin tärkeä Ett'emme valtaan hurjain sattumusten Saa sitä jättää. Rakas Ilmari! Sä lemmittyni! ... armahimpani!... ILMARI. Miks' olet surumielin, äitini? Oi Ilmari, mun kultain! Koska on Tuo Herran tahdon mukaan, miksikä Mun heikko sydämeni nurisee Ja valittaa? ILMARI. Sä ällös sure, äiti! KERTTU. En sure, en! vaan olen iloinen. ILMARI. Mut kyynel riippuu sinun silmässäs!
En voi mä näistä armon asioista Niin puhua kuin tässä tarvis ois, Mut lähtekämme luoksi Henrikin, Tuon pyhän pispan! Hän ne selittää Niin suloisesti, että mielestäs On vihan vimma kauas pakeneva Ja lemmen henki sijaan astuva! LALLI. Pois tyköäni vaimo! KERTTU. Hennotko Mun nöyrää rukoustan' evätä? Ett' toki, Lalli! LALLI. Miss' on Ilmari? LALLI. Etkö kuullut? Miss' on Ilmari? KERTTU. Poikamme...
Te Suvannon kautokengät, Ylpeät, isoiset sulhot, Aina tyynessä asujat, Hyvänpäivän paistattajat, Itsemieluiset, itarat, Aina muita moittivaiset Missä voimanne, väkenne? Missä aimot ansionne? Missä kuntonne, kykynne? Missä uljahat uroonne, Joit' on koiteltu kovalla? Kiihkeästi. Missä? Missä? Missä? ILMARI. Tuki suusi, Turjan eukko! Enkö koitellut kovia, Enkö sampoa
Työpajasi, Rakkaus, rakenna maahan, Että ahkerain avuksi Rauha rientäisi ja taito, Seppo keskellä takoisi! ILVO. Puhut kuin punainen taivas, Joka aamua syleili! LOUHI. Tämä on ämmien loruja. Vanno vahvaksi sanasi! ILMARI. Kautta taivahan siltakaaren Pidän liittomme lujana Antaa Ilvolle sormuksen. Tässä sulle sormukseni!