United States or Saint Martin ? Vote for the TOP Country of the Week !
Maisteri antoi toverinsa mennä ja oli vihainen. Muuten ei tämä ollut ensi kerta. Hyvin usein tapahtui, että hän tällä tapaa suuttui entiseen koulukumppaniinsa. Joka kerta käveli hän sen jälkeen aina pitkän aikaa lattialla, ennenkuin lauhtui. Tavallista kiivaammin käveli hän nyt. Mutta minä näytän! sanoi hän yht'äkkiä päättäväisesti, minät näytän, että herkeän polttamasta ennen kuin hän itse.
"No, Petter, sinä," alkoi hän, "tuletko sinä tänä talvena ollenkaan kaupunkiin?" Petter irvisti kuin äkäinen koira, katsoa muljautti Paavoon, puhuiko hän totta vai mitä, ja sanoi: "E-en, sitä minä toki en tee!" "Yhtäkö vihainen yhä vieläkin kaupungille kuin ennen, kymmenen vuotta sitte? Hä! Etkö siedä nähdä sitä seitsemän vanhan aidankaan läpi?"
Ja kujasten suussa ilmotti Juntus: Nyt kun ei olisi vallesmanni pihalla, niin sitte ei tarvitsisi pelätä! Onkos se vihainen? On... Se kiroaa, niin jotta voi perhana! ylvästyi Juntus. Se vei toisilta osan rohkeutta. Varovasti ja kaukaa he kiersivät talon, pitäen sitä yhä silmällä, mutta eivät huomanneet mitään. Juntus jo huomautti: Eipäs sitä olekaan!
Bård kuleskeli haeskellen ja oli niin raivoisa ja vihainen, kuin olisi hammastaudin kanssa taistellut.
Sinä et sitä lankkua säre ... etkä etkä tee sille rouvalle mi-mitään pahaa. Jos-jos-jos minun kanssani ... ta-ta-tahdot so-so-sovussa elää. Kuu-kuu-kuu-kuuletkos? No noh, mitä sinä suutut ... enhän minä kuin leikilläni ... luulin sinun tahtovasi... Elä ole vihainen ... juodaan olutta ... tuokaa pullo vielä... Villellä on rahaa kuin roskaa tänä päivänä.
Kun esim. joku vaarallinen tilanne yllättää yksilön sanokaamme että vihainen sonni ahdistaa miestä niityllä , viriää hänen aivoissaan mahtava reproduktioiden tulva; kaikenmoiset muistot samantapaisista luetuista tai kuulluista tapauksista saattavat syöksyä esiin, ja on puhdas sattuma, jos niiden joukossa on jokin, joka saattaa aiheuttaa tarkoituksenmukaisen menettelytavan esim. että heittäytymällä ojaan pitkäkseen voi vaaran välttää.
Me päätimme joka vuosi samana päivänä käydä samalla paikalla vanhoja muistoja elvyttämässä, vielä sittenkin kun toinen meistä on maan mustassa mullassa. Minä olisin sinulle hyvin vihainen, vaan kun tiedän, ettet ole mitään pahaa tarkoittanut, sanoi hän lähteissämme. Pahaa tarkoittanut... Voi jumalani! Minäkö saattaisin jotain sellaista edes ajatella. Näin oli varsinainen onnen aika alkanut.
»Minä olen vihassa», tikasi Jukke, »ja pysyn vihassa, minä en tarvitse sinun lempeäsi.» »Mutta minäpä en usko että sinä yksinäsi voit olla vihassa», lisäsi Antti. »Yksi kivi ei tee myllyssä jauhoja, sanotaan, etkä sinäkään yksipuolelta voi kauan kantaa vihaa, kun näet, etten minä ole vihainen. Yksinään ei puu pala, on sananlasku.»
Mutta jos kuinkakin ritarillisesti hän koetti tuota seivästään puolustaa, kallistui kumminkin voitto meidän puolellemme, sillä: "kyllähän kaksi yhden voittaa." Me väänsimme, kun väänsimmekin, seipään pois hänen käsistänsä, mutta tunnustaa täytyy että vankka hän oli kuin karhu ja vihainen kuin saakeli.
Ja siitä muisti taas kaiken muunkin. Itku oli pulpahtamaisillaan, mutta samassa tuli pelko, että jos täti tulee ja näkee, että on vaate päällä maannut ja ehkä on siitä vihainen. Sillä Ellistä tuntui siltä, että se semmoisesta on vihainen, eikä hän tiennyt, kuinka olisi ollut, jos olisi hänelle joku vieras ihminen ollut vihainen.