United States or Austria ? Vote for the TOP Country of the Week !
Eikä vanha Väinämöinen palvella Häntä samoin kuin Kullervo Kalervon poika. Mutta miten palvelen minä Jumalaa? Miten? Tiesin itse omien mielialojeni määrättömyyden. Ja myöskin mielikuvieni. Niillä aloilla ei mikään inhimillinen ollut vierasta minulle, ei alin eikä ylin, ei synkin eikä aurinkoisin. Kenties palvelin minä juuri niiden kautta jotakin tuntematonta Jumalaa?
Toki luulen, että tuolla idässä toisella puolella kunnasta tuossa, hän jo pyristelee siipiänsä. KALERVO. Nouseva kuu se on, nyt on meillä puoliyö. KULLERVO. Loppua ei tule yölle tälle: tuon valkeuden siinnon jo aamun koitteeksi luulin, mutta nyt, sanot sinä, on puoliyö vasta. Mutta tieni jatkaa täytyy. KALERVO. Mihin vaellat? KULLERVO. Enpä tiedä; kotoa ei miehellä ole.
AJATAR. Totuutta haastelen ja vihaan valhetta, joka kielestäs virtaa. SINIPIIKA. Minä en valehtele. AJATAR. Sen teet, sinä maikaileva vauva. Jos tahtoisin, niin tuulen kierroksissa sinun puhaltaa taitaisin aina Lapin tuntureille. SINIPIIKA. Siihen puuttuu sinulta voimaa. AJATAR. Ellös vihaani kiihoitelko. SINIPIIKA. Sitä en pelkää. KULLERVO. Riitanne katkaista tahdon.
AJATAR. Kiurun ääntä en ymmärrä; mutta musta korppi sanoo, että koska lumivalkeaksi hän muuttuu, silloin kiiltää Kullervon onnen tähti. KULLERVO. Hyvin ennustettu, Ajatar. SINIPIIKA. Kullervo, sun isäs ja emos, he elävät vielä. AJATAR. Sen valehtelet. KULLERVO. Sinä huono tietäjä. SINIPIIKA. Ilkeä vaimo, joka pahuudesta iloitset!
PALVELIJA. Se uljas Nyyrikki! NYYRIKKI. Teet niinkuin sanoin, piikaseni: et mainitse hänelle mitään, mitä haastellut olen. KULLERVO. Hyvin kaikki. I:N EM
Ken siinä? Ihminen vai aave? Kullervo! V
KULLERVO. Elä jatka, äiti kulta! Kyyneleitäni häpeän. Minunko pojan poloisen Piti onnesta iloita
Kullervo Kalevan poika Läksi soitellen sotahan, Ilon lyöen muille maille; Noin se virkki naisellensa: "Jää hyvästi naiskuluni! Itketkö minua nainen, Kun mun kuulet kuolleheni, Meren jäälle jääneheni, Rimpihin repistyneeni, Kellistynehen keolle?"
Samoin sitten myös tuo hänelle määrättyin töitten turmeleminen, työkalujen pilaaminen ei tarkoita tuommoista ylenmääräistä urhovoimaa, joka ei muka voi hillitä itseänsä. Kullervo on luotu yksistään kostontyöhön; koko hänen luonteensa, kaikki hänen avunsa, kaikki luonnon antamat lahjansa ovat niin ankarasti suunnitetut tähän yhteen ainoaan päätarkoitukseen, että kaikki muu jää hänelle oudoksi ja hän siihen kykenemättömäksi. Niissäkin toimissa, jotka eivät kohdastansa ole missään yhteydessä koston kanssa, hän ainoasti menettää ja turmelee. Myöskin päästyänsä isän kotiin, äidin huomaan pysyy hänen kohtalonsa samallaisena. Sielläkin hän vastoin mieltänsä ja tahtoansa kaikki pilaa, menettää, turmelee.
Kullervo Kalevan poika Läksi suorien sotahan, Pisti pillit pussihinsa, Soitti suolla mennessänsä, Kullervoitsi kankahalla, Patakoitteli palolla. Saatihin sana jälestä: "Veikkosi kotona kuoli." Kullervo Kalevan poika Sanan virkkoi, noin nimesi: "Josp' on kuoli veikkoseni, Jouti kuolla veikkoseni, Vei mun viertohalmeheni, Katkoi kaskikassarani."