United States or French Polynesia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Taivaan sekä teidän Ol' impi kaunis tuo; nyt taivaan oma Hän täysin on, ja paras se on lapsen. Osaanne surmalt' ette säästää voinut, Mut taivas osans' iki-eloon säästää. Vaan hänen ylennystään tarkoititte; Kun hän vain nousis, siinä teidän taivas; Ja itkette nyt, kun hän nostettu On korkealle taivaan tähtitarhaan!
Virkki, jo valjastain jalan vaskisen polkijat orhit, kullanleiskuva-harjat nuo, rajuviimana vievät, ylleen kultaiset sovat suori ja ruoskahan tarttui kultaiseen, sirovarteen, koht' ajamaanpa jo nousi. Kiihtäen viuhui ruoska, ja kiitivät pois hevot alttiit, ilmoja matkaten maan välimaitse ja tähtisen taivaan.
Valon ja onnen lapsi. Jo ulvahtelivat kesäpoutain jälkeen syksyn ensimäiset tuulispäät. Metsä ryskyi. Pitkät korven kuuset viuhtoivat oksiansa hurjan sekaisesti, ja mäntyjenkin sakeat latvat taipuivat myrskyn myötä. Mikä oli kuivaa ja lahonnutta, se taittui, se räsähtäen sortui maahan. Ja suuri oli salolla pauhu. Mutta yötä vasten yhä uudet ja yhä pimeämmät pilvet nousivat taivaan rannalle.
Ei missään tapaa sellaisia muodottomia rakennusryhmiä kuin täällä, mutta mikäs kehittäisikään muotoaistia lakeitten arojen kansassa, jonka silmä aina vain näkee taivaan sulavan maahan etäisten näköpiirien perillä.
Sitä löytääkseni olen penkonut maat ja meret, niin, olen uhrannut puolet elämästäni... En voi elää ilman sitä aarretta; sen olemassaolo tekee kaikki pyrintöni tyhjiksi, niin kauan kuin minä en ole sen omistaja. Antakaa minulle siis se sormus, niin tahdon olla orjanne, koiranne, tahdon antaa teille onnea ja kultaa, tahdon puolestanne valloittaa itse taivaan portit!
Mailmalliset katoovat, Vaan ei taivaan tavarat. Jos sua parvi pahoja Soimaa, sortaa aiheetta,
Ken "maast' on tullut", nauttii viinoja, Ken taivaan tahtoo, etsii rakkautta. PERINT
Ja silloin, jaeltaissa vaivan palkinnoita, Kuin kohtuullista olikin, Sain miekin runsaan saalihin." MARTTA. Vai niin! No minne hän sen maahan peitti? MEFISTOFELES. Ken tietää, minne taivaan tuulet sen jo heitti.
Mikä houkkio olinkaan, kun luotin naisen uskollisuuteen... Olinhan niitten petollisuudesta jo niin monta kertomusta kuullut... Mutta se on ollut ja mennyt ... ja menköön... Ha ha-haa! nauroi hän sitten kylmästi omille ajatuksilleen ja tuijotti hurjasti Niemelää kohden eikä ensinkään huomannut, kuinka synkkä pilvi kohoutui taivaan rannalla. Salamat leimahtelivat, ja ukkosen jyrinä alkoi kuulua.
Miehet painuivat pitkäkseen havuvuoteelleen. Kun Ilpo jonkin aikaa nukuttuaan heräsi, oli Panu poissa. Myrsky oli laannut, ja taivas oli poudassa. Heleän punainen aamurusko. kuumotti jo taivaan rannalta ja punaili heikolla punallaan näreitä vaaran laella, joihin myrsky oli iskenyt lunta niin, että ne olivat kuin lumipatsaita. Ilpo seurasi Panun jälkiä, jotka lähtivät kiven ympäri kiertämään.