United States or Solomon Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
KULLERVO. Kuinka lienee? KIMMO. Kaikki synkeä kuolo päättää; tämän veliriidan myös, josta nyt kärsimme, se viimein sovittaa ja ikuisen rauhan tuo. Miksi eivät käyneet sovintoon, koska elon päivä vielä molemmille paistoi? ja kaikki olisi nyt toisin.
Olis pian tullut perässä ja tappanut. KIMMO (itsekseen). Tämä taitaa olla mahdollista. (
Siellä ehkä Kimmo mua kohtelee kuin ystävä; muilta maan piirin päällä en leppeyttä vartoa taida. Porsassilmäinen, sanoit sinä, ja juoppo, mutta näistä sanoista tahtoisin tarkemman selityksen. KULLERVO. Hellitä! TIERA. Ensisten selko asiasta. Minä tahtoisin sinulta, näetkös, kysyä yhtä seikkaa. KULLERVO. Juovuksissa olet; lähde tiehes. Hellitä käteni! TIERA. Juovuksissa? Kas siinä yksi pykälistä.
Tässä ovat. Kaikki käy hyvin! Näetkös, minä isken kuin Ukko pilvien päällä. KIMMO. Miksi ansaitsisin lavolla poltettaa? KULLERVO. Mitä haastelet? Toisella tavalla leikkiä laske! KIMMO. Tapahtukoon mitä jumalissa päätetty on; mutta saata tänne tuohta sata pihtiä ja tervaksia tuhatta rekeä, sillä olenpa sitkeätä juurta enkä juuri leikin menehdy.
Niin hän kauvas kätketyssä kammiossaan asua saa vuosituhansien kuluessa; mutta tämä on tuska. KIMMO.
Ja tällä yöllä ei tuuli käy, ei metsä humise, eikä kehräile siikko sammaleisella kalliolla; sen tyyneys on ikuinen, ja pimeys tyyneyttä syleilee. Oi aamuton yö! Untolan palo leimuu! Pois paita rautainen, sinä poveani ahdistat! KIMMO. Ken häiritsee uneni? KULLERVO. Kimmon ääni! Mitä tahdot, mies?
Hän ilmoitti jotain uumousta, että taitaisin poikansa olla. Maa ja taivas! Nyt immen puhe metsässä muistooni joutuu. Kimmo, nyt taidamme toinentoistamme kädestä ottaa. Emmekö kiroo näitä käsiä? Mutta sano minulle keitä nämät ovat. KIMMO. Sinäkö tässä? Taidanko uskoa, mitä näen? KALERVO. Tunnetko miestä, Kimmo? K:N EM
Kimmo vuorta viertävätä hiihtää yössä yksinänsä, taivaan tähtöset palavat, palavampi Kimmon tuska, kun hän korpia samoopi, yksin yössä lauleleepi: »Tytär oli minulla nuori niinkuin pieni petran hieho, jäi yksin kotahan kerran, tuli miesi muukalainen, tytön taljalla lepäsi; kun hänet tapaan ma kerran, silloin korpi kauhistuvi.» Kimmo vuorta viertävätä, hiihtää yössä yksinänsä.
NYYRIKKI. Ei manalaisena, vaan täydessä lihassa ja veressä niinkuin mekin. Hän elää ja vaimonsa myös, ja onpa heillä kaksi tytärtäkin vielä. KIMMO. Miksi haastelet noin? NYYRIKKI. Haastelen, mitä olen nähnyt omilla silmilläni. KIMMO. Missä olet heitä nähnyt? NYYRIKKI. Erämaassa. Kalalammin niemen kärjessä mökkinsä seisoo.
Terve, ystäväni! sun luulin tästä murhe-huoneesta jo kauvas siirtyneeksi, mutta kohtaanpa sun vielä ja iloitsen, sillä tuska mieleni käsitti, koska yksin tässä seisovani luulin. Minä tulen Untolasta. KIMMO. Terve tuloa huoneesemme, korkea ruhtinas! KULLERVO. Mitä haastelet? KIMMO. Tämä huone on matala. Hän järkensä on kadottanut.