United States or Zambia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Oi mikä onni, mikä ääretön, ankara onni ja autuus on langennut osaksi ihmislasten! Taidanko siis uskoa, mitä olen kuullut kerrottavan vihasta ja vainosta täällä tämän korkean ja heleän taivaan alla? Mutta ah! mitä näkee silmäni korkealla tuolla? 1:N NEITO. Pilvi se on, joka siellä tuulen siivillä retkeilee, punertaen aamun paisteessa. LIISA. Mihin sun vertaan, kaunis pilvi?
"Sesilia, ja minä tahtoisin kuitenkin niin mielelläni, että sinä hyväksyisit minua. Minä olen heittänyt pois kalliimman mitä miehen sopii toivoa, toivon kerran saavuttaa isänmaan rakkauden! Mutta, Sesilia, en minä sittenkään tahtoisi ettet sinä minua hyväksyisi." "Taidanko muuta? Sinä, ruotsalainen, olet Venäjän palveluksessa!"
Hän ilmoitti jotain uumousta, että taitaisin poikansa olla. Maa ja taivas! Nyt immen puhe metsässä muistooni joutuu. Kimmo, nyt taidamme toinentoistamme kädestä ottaa. Emmekö kiroo näitä käsiä? Mutta sano minulle keitä nämät ovat. KIMMO. Sinäkö tässä? Taidanko uskoa, mitä näen? KALERVO. Tunnetko miestä, Kimmo? K:N EM
Mutta sitte et saakaan vaimoltasi mitään vaatia taiteesi suhteen, taikka muun pyrintösi puolesta. Kaksi ehtoa sinulla nyt on, ja jommankumman sinun täytyy valita. Sitte kun olet vaalissasi vakaantunut, lähetä minä vaikka mihin hyvänsä. Minä ilomielin jo kokotan puhemiehen-arvoani; ja minä olen valmis sonnustamaan lanteeni, kun tarvitaan. Taidanko minä sinun hyväksesi enempää mailmassa tehdä?"
Ja niin paisuu se äärettömän suureksi ja loistosaksi kukaksi, joka on nupuissa kolme kuukautta, ja kun se vihdoin puhkeaa, jos ei ole jo sitä ennen levinnyt, pysyy se kokonaisen päivän." "Voinko tehdä muutoin, taidanko itseäni paeta?" "Pakenetko itseäsi, kun sitout asessoriin?... Onko se myllynkivi, joka saa sinun vaipumaan unhotuksen syvyyteen. Sitä tuskin uskon."
Yks' on vaan, jota sun Totella täytyy täällä vakavasti, Niin salaa kuitenkin Ettei sit' aavistaakaan kenkään voine, Hän, tuttu sulle vaan Ja sulta nähty, onpi kutsuttava Kylässä lapsekses, Mut onpi tok' sun valtiattaresi. Wladimir uskottu, Nyt vastaa mulle, ymmärtänyt ootko, Ja mennen taidanko Mä luottaa että tahtoin tapahtuupi?"
Näettehän että hoksaan millä lailla se pitää tehtämän, katselkaapa vaan tätä solmua! Oli hän hengissä taikka ei, niin laitan hänet tänne ylös, taikka kuolen minä hänen kanssaan. Minä rakastan häntä tuhannen kertaa enemmin kuin henkeäni. Taidanko enempää sanoa?" Miehet kääntyivät nyt katselemaan hänen seura-kumppaniansa, vaan hän makasi pyörryksissä lumella.
Samanhan sydämmellisen antelijaisuuden tunnen minäkin teitä kohtaan tällä hetkellä, juuri saman. HERMAN. Ha, ha, ha, sinä juupeli! SELMA. Hän tulee! HERMAN. Tulkoon hän jo Herran nimessä. FOKAS. Onko se Matti? KONRAD. Matti on nimeni, ja tässä olen teidän käskystänne, herra. FOKAS. Taidanko uskoa sinun? Sillä minä en luotakkan mailman maineisin. KONRAD. Oikein.
Mutta koska hän kuolleista nousee, taas on hän ijankaikkiseksi minun. Mitä lausui hän? Hänen puheensa oli autuaitten henkien soitantoa. PAULI. Sisareni, kuinka kelmeä! HANNA. Sisar! PAULI. Tässä olemme, tässä kasvinveljes, Pauli. HANNA. Taivaan Jumala! PAULI. Niin, terve, sisar! No, pois tämä häiriö kasvoiltas. HANNA. Mieleni hämmästyy. Tulleet siis! Ja Tyko tuossa? Taidanko uskoa tätä kaikkea?
KASPER. Juuri niin, sinä veitikka; sillä pahallapa paha parannetaan. Näinkö vietätte voiton päivää? MAURA. Taidanko minä tätä kutsua voiton päiväksi? En suinkaan, vaan murheen ja tappion päivä on se minulle kurjalle. KASPER. Miksi niin? MAURA. Tahtoopa sydämmeni lentää kappaleiksi. Koska pakenit tästä Bayerilaiset, seurasihan heitä karkurina piikani myös, se noiduttu naasikka.