United States or Bolivia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Purpurankeltaisesta sardonipohjasta oli veistetty valkoisen, kauniin kreikanmuotoisen naisen rintakuva. Otsa rypyissä katseli Mesembrius kameakiveä, käänsi päänsä pois ja katsoi taas tarkkaan, mutta yht'äkkiä lykkäsi hän sen inholla luotansa ja painoi murtuneella mielin harmaan päänsä rintaa vasten. "Miksi synkistyvät kasvosi?" kysyi Manlius. "Tunnetko tätä sormusta, tunnetko sen omistajaa?"
"Sinä et tunne Lygiaa!" virkkoi Vinitius. "No salli minun kysyä, tunnetko sinä häntä paitsi näkemältä? Oletko puhutellut häntä? ehkä tunnustanut hänelle rakkautesi?" "Ensin näin hänet suihkulähteellä ja senjälkeen olen tavannut hänet kaksi kertaa.
Sittenkun muukalainen oli astunut telttiin ja oli jätetty Haliman huoleen, meni nuori beduiini laittamaan kaikkea valmiiksi lähtöä varten. Hänen astuessaan ulos pidätti hänet Kafur, joka asettui hänen tiellensä ja sanoi: Tunnetko tuota miestä? En, mutta mitäpä se tekisi? Jumala lähettää hänet.
LEAR. Jos olet yhtä köyhä alamaisena, kuin hän on kuninkaana, niin olet köyhä tarpeeksi. Mitä tahdot? KENTIN KREIVI. Palvelusta. LEAR. Ketä tahdot palvella? KENTIN KREIVI. Teitä. LEAR. Tunnetko minua, mies? KENTIN KREIVI. En, herra; mutta teidän on käytöksessänne jotakin, joka vaatii herran nimeä. LEAR. Mitä sitte? KENTIN KREIVI. Ylevyyttä. LEAR. Millaista palvelusta osaat tehdä?
Sinä saat, kuuletko, sinä saat sen. KERTTU: Mitä minä huolin sinun lippaistasi, sinä ylpeä mies! Sinut itsesi minä tahdon, sinun, lämpimän veresi minä tahdon. Haa, sinä kalpenet, armas! Tunnetko sinä vampyyrin huulet? GRANSKOG: Onko nyt maailman yö? KERTTU: On. Me olemme kaksin. Ei kukaan näe meitä. Ei muut kuin yölamppu. Tunnetko sinä sen ruusunpunaisen valon?
Kuulin samassa, kuinka joku selkäni takana lausui nimeäni. Käännyin päin ja olin vähällä pyörtyä hämmästyksestä. Siinähän tuo komea, outo nainen nyt seisoikin ja katseli hymyillen minua säikähtynyttä poloista. Tunnetko minua, Liisi? Otin askeleen tai pari taaksepäin. En ikipäivinä minä sinua tunne arvelin mielessäni. Mutta samalla minulle selveni. Agnes!
KAIKKIVALTA: Kuten tahdotte, isä. TUOMAS: Tunnetko ... tuon kirjeen ... sisällyksen? KAIKKIVALTA: Minun ei ole pistänyt päähäni lukea sitä. TUOMAS: Sinä ... et tiedä myöskään ... kuka sen kirjoittaja on? TUOMAS: Hiljaa! Hänen hengellinen ylhäisyytensä voi saada vihiä siitä. KAIKKIVALTA: Teidän korkea-arvoisuutenne... TUOMAS: Kirkon salaisuus! Erään korkean henkilön elämä ja kuolema riippuu siitä.
Nora, kuka se mies oli? Nora. Oli eräs asianajaja Krogstad. Rouva Linde. Se oli siis todellakin hän. Nora. Tunnetko häntä? Rouva Linde. Olen tuntenut häntä vuosikausia sitten. Hän oli yhteen aikaan asianajajana meidän seuduilla. Nora. Niin, se on totta se. Rouva Linde. Kuinka hän oli muuttunut. Nora. Hänellä on ollut hyvin onneton avioelämä. Rouva Linde. Onhan hän nyt leski? Nora.
Tunnetko sattumoisiin jonkun noista ylämaailman hengistä ja luuletko hänen kieltäyvän tekemästä erästä apua miehelle, jolla ei ole sitä mainetta että on kiittämätön?
SKULE KUNINGAS. Antakaa vaimon ja papin tulla. SKULE KUNINGAS. Kuka sinä olet? VAIMO. Muuan, jota olet rakastanut. Ei ole ketään, joka muistaa semmoista. Kuka olet, kysyn minä? VAIMO. Muuan, joka sinua rakastaa. SKULE KUNINGAS. Silloin sinä varmaan olet kuolleiden joukkoa. Ingeborg! INGEBORG, Tunnetko minut nyt, Skule! SKULE KUNINGAS. Ingeborg Ingeborg!