United States or Zambia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja kun ei se tule, saat istua kunnes käyt vanhaksi ja harmaapääksi ... yhä odottaen, kiroo silloin Bothwell'ia ja sano: hänestä tuli kosto, kaiken uskottomuutesi kosto! Niin, nyt minä tulen! Enkö koskaan saa sua nähdä enää, sa ylpeä tenhotar vallan tähtitarhassa! Sinä olet laulullasi lumonnut mun surman suuhun! Monenko vielä täytynee kietoa kuoleman tanssia sun nimesi varjossa?
Mutta keisarrinnassansa salaa kiroo, salaa lausuu: "Kaukana mun Saksassani kohoavat lujat vuoret, niiden salakomeroissa kasvaa rauta sotapiiluun. Kaukana mun Saksassani ylenevät tammimetsät, ja pisimmän tammen runko piiluun oivan varren antaa. Sä mun kallis Saksanmaani olet kantava sen miehen, joka tuskieni käärmeen murskaava on sotakirvein".
Mutta suokaat anteeksi ja tehkäät niin hyvin ja astukaat perille tuonne porstuvaan istumaan. Kaiketi olette väsyksissä tultuanne alas hevosenrattailta. Mielitko sen täyttää? RACHEL. Miten jaksaa nuoren immen voimat. CANZIO. Kiroo sitten kaikesta sun voimastasi tätä miestä. RACHEL. Oletteko tarkoin ja visusti tuumiskellut mitä rukoilette?
Paljon Puuttuupi siltä, jolta puuttuu äiti! Tuo poika parka, eikö joskus voisi Hän syyttää meitä julki-julmuudesta Ja loukkaamasta luonnon lakeja Ja taivaan antamia sääntöjä? Hän ehkä kerran kovin kiroo meitä Ja huutaa koston huudot haudoillamme? Näin ajatellen valmis olisin Mä päätöksestämme taas luopumaan.
"Milloin voittaa paha mies paremman, jalon, silloin polttavasti puree sieluun, kun urho uljas kauheissa kuolontuskissa kohtaloa kiroo. "Milloin rakastavainen kuolettavissa tuskissaan tyhjää ilmaa tapaa asemasta armaan. Silloin kuolematon, kalvava kaiho iät kaiket raukkaa raastaa.
Mutta sitten hänen rinnassaan riehahtaa sellainen katkeruus, että hän kiroo pihlajan, erään naisen ja oman itsensä. Hanki taasen narisee ja kuvajainen kulkee hänen edellään. Mitä nyt? Niinkuin hänen oman kuvajaisensa rinnalle ilmestyisi toinen.
Kauheasti kirosi. »Elä kiroo!» huusi pastori ja kättään nosti. »Kiroon kirottuanikin, joka tielleni asettuu!» huusi toinen. »Ei kirosi kirkonmieheen pysty!» huusi pastori. Eivätkä ne pysty pastoriin Panun kirot. ROUVA Panuko se oli? KAARINA Panupa Panu, Korpivaaran Panu, joka toissa talvena taioillaan paransi ROUVA Kenen hän paransi? ROUVA Kuinka hän olisi taioilla voinut ketään parantaa?
Nainen näkee tuon kaiken, tempaa äkkiä ruoskan käteensä ja asettuu uhkaavaan asentoon. »Pysy loitolla!» huutaa hän lähenevälle miehelle säkenöivin silmin. Ruoskanläjähdys! Mies kiroo, nostaa toisen kätensä kasvojensa suojaksi ja ryntää uudelleen.
AINIKKI. Sinä Kullervoksi itses mainitsit? KULLERVO. Tämä nimeni on, mutta ken olet sinä, niin viaton ja kaino. AINIKKI. Olen Ainikki, Kalervon tytär. KULLERVO. Sisareni? AINIKKI. Se onneton. KULLERVO. Joka eksynyt oli? AINIKKI. Nyt vasta hän eksyi. KULLERVO. Kirouksesta nyt kaikki kuivatkoon. AINIKKI. Kiroo himojesi vallattomuutta. KULLERVO. Oi neito, että täällä toinen toisemme kohtasimme!
Ma vapautta pyydän, ma valkeutta janoon, ja kauneutta taivahan kaarten ma palan, mut pääse en kahleista vaikean vaivan, voin pään nostaa, muu muran peittoon muotoni jää. Jos tuskan tunnet jumal-kirottu joku, mun kanssani jumalia kiroo! Ne ei ole verot. Ne on nerojen eellä-käyjät ja usein tuskin kykyjä he ovat. Mut hermot heill' on hyvät, ei tyhjän säikähtäyjät, ja kourat sekä omattunnot kovat.