United States or Slovenia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta silmästänikö minä sen hauen nyt kaivan, tässä katalassa kaupungissa ei ole isompia, ja suurimmat on jo hienoiksi hakattu! huudahti mestarikokki tuskissaan. Se on mestarikokin oma asia, sanoi keittiömestari esimiehen ylemmyyttä äänessään. Hauki on kokonaisena pöytään tuotava, vaikkei se olisi hollannin silliä isompi.
Hän heitti rahasäkit luotaan, astui hurjasti edestakaisin luolassa ja koetteli muistutella sanoja mieleensä, mutta mitä enemmän hän niitä ajatteli, sitä sekavammaksi hänen ajatuksensa kävivät. Rikkaudet olivat menettäneet nyt kaiken arvon hänen silmissänsä ja tuskissaan hän ajatteli vain kurjaa kohtaloansa.
"Milloin voittaa paha mies paremman, jalon, silloin polttavasti puree sieluun, kun urho uljas kauheissa kuolontuskissa kohtaloa kiroo. "Milloin rakastavainen kuolettavissa tuskissaan tyhjää ilmaa tapaa asemasta armaan. Silloin kuolematon, kalvava kaiho iät kaiket raukkaa raastaa.
Kun hän vihdoin koetti arkkunsa vierestä nousta, eipä hän sitä jaksanutkaan; hän vaipui alas lattialle. Siinä väänteli hän itseänsä tuskissaan, siinä pistihen hänen mieleensä ajatus, julma ajatus, hirmuinen ajatus. Minä kuolen!
Tuskissaan näin vaikeroitsi vanhus, mutta kohta kuului ääni toinen, ääni tyttärensä, äsken tulleen: "Kallein kaikesta mit' ompi maassa, olit sylihini suljettuna, kahta vertaa kalliimpi nyt vielä olet mulle mullan sulhosena. Enempi kuin elämä on lempi, enempi kuin lempi, moinen kuolo!"
Samalla kuului sydäntä viileksivä huuto muutamia askeleita minusta; näin erään sotamiehen äkkiä nousevan ylös vääristynein kasvoin, hän ojensi tuskissaan käsivarsiaan ylös ja vaipui jälleen alas maahan, jossa hän kiemurteli hirveissä puistatuksissa; sitten hän ei enää liikahtanutkaan.
"Wiholliset owat wieneet Ingan wankina pois; pelasta lapseni!" huusi Wilppu yhä. "Wiholliset wieneet Ingan! miten minä hänet pelastaisin?" änkytti Hannu pelästyneenä. "Totinen rakkaus woipi paljon yritä, uskalla!" kehoitti Wilppu tuskissaan. "En minä häntä woi pelastaa; jok' on mennyt, se on mennyt", soperoitsi Hannu.
"Ja samoin myöskin, kun minä näen tämän viattoman uhrin, tämän pyhän ja jumalallisen olennon hänen tuskissansa, lausun niitten sanat, jotka katselivat Prometheytä: "Näen sun, Prometheys, Ja silmäni kauhistuupi, Se peittyvi kyynelpilveen, Katsoessain, miten ruumiis nääntyy Näin tuskissaan, kalliohon Vahvoin kahlehin kiinnitetty."
Mistä kylvöstä Tuo vilja kasvoikaan? Hääjoukko kuuli mykkänä Ja sulho tuskissaan. Hänehen kääntyy morsian Ja näyttää kuin rukoilevan. Taas päivä paistaako? Jo väistyy pilvi, jo! Iloa sulhon silmiss' on, Ne säihkyy uudestaan, Ja syttyi poski morsion Taas onnen-purppuraan. Suhaus käy hääjoukossa Kuin tuulen kuiske lehdossa. "Mit' aikoo tehdä hän? Hän näytti päättävän!"
Kuulisitte, miten hän on tuskissaan pienimmästäkin virheestä tai laiminlyömisestä virassaan". "Minä luulen, että paholainen on perämiehenä, kun hän on kuvernöörinä!" tokasi kapteeni. "Josias parka!" huokaili äiti, "hän oli aina närkkäin kaikista veljistä; mutta hän oli etevin kaikista". "Niin, Rysylken kirjuri, hän on saanut osakseen sekä tahdon että voiman!"