United States or Croatia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nyt ota kädestäni väsyneestä Eloni hyväst'jättö! WILHELM. Hyvästi! Hyvästi! AKSEL. Ystäväskö olin, Wilho? WILHELM. Mun ainoan'. Nyt ei mull' ole ketään. Ma kuolen eestä maani, kuninkahan; Mik' urho toivoo kuoloon parempahan? Ma turvall' luokses tulen, Jumalan'! Taas tapaan siellä Valpur rakkahani, Siell' Akselin hän ompi morsian, Siell' ei vie kenkään multa armastani. Oi, nuori Koitar kaunis!
Katsoo kuuhut kautta oven kuolemata kaunokaisen.» Kilkattavi velhon kieli: »Jo nyt tiedän, tunnen, milloin levon löytää Hurtan mieli, pienentynyt synkin pilloin: eipä ennen, konsa surmaa Hurtan naisen Hurtan rauta, konsa kesken koston hurmaa hälle mieluisin on hauta.» Parahtaapi urho aimo, putoo permantoon kuin kivi; kun hän herää, velhovaimo häntä vielä lääkehtivi.
Annas että heidän moukkarikouransa tai heidän patsaanvahvuiset säärensä tulevat vialle, niin pyh! koko urho on mennyt miehuus ja rohkeus ei niissä ole mitään jäsenet ja jänteret kaikki.
Kaas Fylakon pakotieltä Leitos urho; Melantbios sai tuhon Eurypylolta.
Suo anteeks, urho, Ett' ääni, sinun huuliltasi tullut, Mun korvissani soi niin vieraalta. BASTARDI. Pois kaikki sievistelyt! Mitä uutta? HUBERT. Hapuilen tässä pilkkomustass' yössä Tavoittaa teitä. BASTARDI. Lyhyeen: mit' uutta? HUBERT. Oi, hyvä herra, yön mukaista uutta, Kamalaa, mustaa, julmaa, lohdutonta! BASTARDI. Esille uutisesi hirvein haava! En ole nainen minä, enkä pyörry.
Niinkuin honka mäntymurroksessa, vielä maassa maaten verratonna, virui vihollisten keskell' urho.
Hän sinkautti kivisen heittovasaransa hän oli melkein ainoa, joka enää käytti tätä pakana-ajan asetta bysanttilaista vastaan. Raskas kivivasara sattui kiiltävään, joutsenensiipien koristamaan kypärään. Urho kaatui kuin ukkosen iskemänä. Kaksi miestä juoksi heti esille ja avasi hänen kypäränsä. "Mestari Hildebrand", huusi Aligern hämmästyneenä, "hän ei ole bysanttilainen".
Neniä turposi runsaasti aimo patukkasateessa, moni ruskeasilmäinen urho palasi silmät mustelmissa, iskettiin vimmatusti oikeaan ja vasempaan, niinkuin vain humalainen voi, keskellä pimeyttä ja sumua. Vanloon miehet seurasivat joukkoja, maksoivat kestit eivätkä koko yönä päästäneet taistelijoita näkyvistään.
Tuop' on impi, ilman tyttö, Kave luonnotar korea, istui ilman vempelellä, taivon kaarella kajotti pilvilinnan liepehellä, utu-uudinten takana. Lausuipa ulapan urho: »Istu impi korjahani!» Impi noin sanoiksi virkki: »Miksi neittä korjahasi?»
Vavahtaapi polvet pedon, sammuu silmä, vaipuu käsi kynnellinen; leveästi niinkuin kesä-ilta sulhon huulille hän suukon painaa. Mutta kammiosta urho astuu kalpeana niinkuin kuolo, kulkee metsiin, jättää äidin, siskot, miettii, tekee hengen töitä, jotk' ei katoo, vaikka katoaisi kansa kaikki.
Päivän Sana