Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
TIMON. Niin onkin, näet! Sa ainut kunnon mies, Tuoss', ota! kurjuudestani on sulle Jumalat aarteen lähettäneet. Mene, Ja elä onnessa ja rikkaana! Yks vain on ehto: ihmisiä karta! Vihaa ja kiroo kaikki! Hellyys pois!
Pakostahan sen olisi tästä lähteä milloin tahansa, kun vain lähetettänee, vaan en ole minäkään viitsinyt... Jos milloin ottaa vaikka piloillaankin puheeksi, että eiköön vaarin olisi jo aika siirtyä tästä Alaheikkilässäkin käymään, niin se panee sen niin pahakseen, että se siitä oikein metelin nostaa, kiroo taivaat ja maat ja sitten kätkeytyy uunille eikä näyttäydy pariin päivään.
"Surma ja kuolema!" tuimisti vihoissansa Kurki, ja kääntyen papin puolelle hän sanoi: "Sinä kuulit, kuka on juhlan rauhaa rikkonut; julistappas kirkon suurin kirous tämän ilkiön yli". "Pyhä kirkko", vastasi pappi, joka vielä piti Poutulta saadun suitsutus-astian kädessään, "pyhä kirkko ei yhtenä aamu-hetkenä siunaa ja kiroo.
Mutta erotus on siinä, että nyt on olemassa yleinen mielipide, oikeudentunto, joka kiroo petollisuuden ja usein yhdellä henkäyksellä pyyhkäisee hämähäkinverkot pois.
Monelle kyllä suotu on riistat, aartehet, on maat ja valtakunnat ja linnat kultaiset; ja huolin, kyynelsilmin he päivää alkavat, jon koille kiitosvirtes sä soitat riemuisat! Kyll' ihmislapsi hylkäis sun halvan olentas; ei kiittele hän Luojaa, vaan ain' on vaateljas. Sun hento henkes sortaa on hänen vallassaan tok' onneas sä kiität, hän kiroo onneaan. Miks nurkuin taivahille hän kylmän silmän luo?
Se sopii mielestäni niin pernaleen hyvin piiskurille. KAISA. Kun kiroo vielä Jumalan sanaa suupielessä. Voi teidänkin sieluanne, Virveli! VIRVELI. Odottakaas vaan! Mull' oli hyvä veisuu nuotti ennen nuorempana. Vielä muijavainaajani haudallakin huusin kilpaa unilukkarin kanssa. "Kirottuin kivuist' kipinänk', Jos täällä tuta saisit, Ennen vaivan enimmänk' Kärsiväs täällä soisit."
Kiroo vouti kipuaan, mutta ei auta kirous eikä kiukku ... ei sammu jano juodessakaan ... noiduttu hän on ... kiroissa on, Lapin naisen kiroissa, vieraan veren kiroissa. Luuli niistä jo pääsevänsä, kun Helunan otti. Mutta tuhatta tulisemmin polttaa vuoroin kiukku, vuoroin kaiho, jäytää ja kaivaa.
Mutta kerro, mitä on tullut siitä tyttöraukasta, jonka atenalainen aikoi naida murhatun papin sisaresta?» »Ah! Hän on kuin järkensä kadottanut. Toisinaan hän kiroo murhaajan sitten vaikenee äkisti huudahtaa jälleen: 'Mutta miksi kiroon häntä? Oi, veljeni!
Eik' itseään paremmaks katso, Kuin niitä, joita hän kiroo." Niin, Herra, mä ylistän nimeäs, Enk' itseäin paremmaks katso, Kuin niitä, joita mä kiroon. Mutta mä kiroon niitä. Mikä se on, joka piinaa mua Ja käskee hurjiin kostonhuutoihin? Ne vaijenna, Herra! Anna mun kuolla kuin poikas, Joka rukoili pyövelein eestä! Ei, min' en voi. Kostoa, kostoa!
Ei osaa Annikki hätäyksissään muuta kuin huudahtaa hiukan, mutta Kari, joka on eillimmäisen reen seville hypännyt metsän suuria vieraita pihaan ajaakseen, heläyttää hevosta selkään, ja vouti retkahtaa selälleen rekeen jalkapohjat edellä pihaan tullen. Kiroo vouti ja toraa mielessään, mutta kun ei tahdo riitaa rakentaa, yhtyy muiden nauruun.
Päivän Sana
Muut Etsivät