United States or Cameroon ? Vote for the TOP Country of the Week !
Olen iloisempi kuin pitkään aikaan olen ollut. Mutta istuppas nyt tuolille levähtämään. Jos olen minä säästänyt lauluääntäni, niin et ole sinä säästänyt voimiasi... Aamusta myöhäiseen iltaan riistät ja raastat kuin orja. Tämä ei käy kauemmin laatuun! Turmeletpa tuolla ylenpalttisella työllä terveytesi. Ei tuollainen loppumaton kiire, mokoma työn ahneus ollenkaan ole tarpeen vaatima.
"Minähän olen aina koettanut täyttää kristilliset velvollisuuteni näitä orjaparkoja kohtaan, pitää huolta heidän sekä hengellisestä että ruumiillisesta menestyksestään ja nyt ! Mitenkä sinä voit omantuntosi edessä vastata, että riistät äidiltänsä pikku Harryn ja myöt tilapäisessä rahapulassa niin luotettavan palvelijan kuin Tuomo on?"
Kukkuome me käköset, Laulaome me latoset; Meistä kasvavi kananen, Ylenee ylen hyvänen, Monen miehen mielitietty, Yhen miehen varren vasta. Kukkuome me käköset, Laulaome me latoset; Orahall' on onnen touot, Ripsellä Kalevan riistat, Ohrat päätä ottamassa, Pavut pienellä palolla.
Senpä vuoksi et ole voittanut heidän luottamustaan ja siksi ei sinulle liioin merkitse paljon, että särjet heidän ilonsa. Ole huoleti, kyllä Johan Henrik ja Viking muistavat tämän illan, jolloin heiltä kaunis rakennus romahti kokoon! Sillä tavoin sinä riistät heiltä uskon, Jakob. Minä kyllä omasta puolestani voisin mukautua, kun vain näkisin yhden ainoankin järkevän syyn.
Monelle kyllä suotu on riistat, aartehet, on maat ja valtakunnat ja linnat kultaiset; ja huolin, kyynelsilmin he päivää alkavat, jon koille kiitosvirtes sä soitat riemuisat! Kyll' ihmislapsi hylkäis sun halvan olentas; ei kiittele hän Luojaa, vaan ain' on vaateljas. Sun hento henkes sortaa on hänen vallassaan tok' onneas sä kiität, hän kiroo onneaan. Miks nurkuin taivahille hän kylmän silmän luo?
Monelle kyllä suotu On riistat, aartehet, On maat ja valtakunnat Ja linnat kultaiset; Ja huolin, kyynelsilmin He päivää alkavat, Jon koille kiitosvirtes Sä soitat riemuisat! Kyll' ihmislapsi hylkäis Sun halvan olentas; Ei kiittele hän Luojaa, Vaan ain' on vaateljas. Sun hento henkes sortaa On hänen vallassaan Tok' onneas sä kiität, Hän kiroo onneaan. Miks nurkuin taivahille Hän kylmän silmän luo?
»Monet tehtiin muurit mulle, pantiin pakkopaidat, katkoin kaikki orjan kahleet, kaasin teljet, aidat, kuljin, vapaa niinkuin tuuli, missä kaikki kansa kuuli.» Lienet luotu lempo sitten, pahan periaate. Seis! On kaikkein pyhimmällä sentään esivaate, jok' ei aukee auringolle. Jos sen riistät ... roviolle!
Kun eilen tanssisaliin sain, ja valot välkkyi, soitot soi, sun luonas olin aatteissain; jäin kylmäks, muut kun karkeloi. Siell' immet loisti, liehakoi ja voitti kaikkein suosion. Ma huokasin: "Ei noista, oi, oo kenkään Meeri Morison." Miks, Meeri, riistät rauhan sen, mi eestäs kuoloon mennä vois? Sa voitko murtaa sydämen, mi sulle lempens' antoi pois? Lemmestä lempi!
Heikot, kehnot ja typerät Portahiksesi alenna, Itse nouse niitä myöten, Käy kuin pilvissä jyrinä Ilmattaren astuessa, Anna singota salaman Voimasi valostajaksi. Anna itkujen ulista Kansan kyynelten kylystä! Sitte vasta vaivatuille Voipi lempeä hymysi Onnen silmänä säteillä. Köyhä nälkäkurki voipi Lahjoist', almuista iloita, Ei makean leivän lapsi. Emo, raatelet minua, Riistät mun sepon sylistä!
Mutta Savon synkkien vesien päällitse kulki vielä öiset sumut. Ei mikään Vellamon neito sen aalloissa iloinnut, ei kukaan Tapionkaan tyttäristä sen salomaita sulottanut. Outo, jylhä suku, Hiisien kamala kansa, vallitsi Saimaan vesistöjä Imatrasta länteen ja pohjaan, ja tuolla täällä Lappalaiset käyttivät järvien ja metsien riistat elatukseksensa.