United States or Heard Island and McDonald Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun minä rupeen juoksemaan, niin kiroo sinä ja juokse minun perässäni ja ole ottavanas minua kiinni. Ymmärrätkö? Kapteeni sanoi: Pitääkö minun ottaa sinut kiinni? Hinkki katsoi häneen, naurahti ja sanoi: Ota, jos saat. Mutta mene nyt, ja muista, älä ole tuntevanas. Kapteeni kiersi kokonaisen asuinkorttelin, ja kun hän lähestyi äijää seisoi Hinkki jo siinä ja otti tulta paperossiinsa.
kun pannut tosi paimenen on sijaan hän poikansa, tuon ruumiiltansa ruman, rumemman sielultaan ja halpa-synnyn.» En tiedä, vaikeniko, vaiko vielä hän puhui, niin jo kauas juossut oli, mut tämän kuulin sekä päätin muistaa. Hän, Auttajani joka pulman tullen, nyt lausui: »Tänne käänny, katso kahta, jotk' kiroo hitautta jo kiireellänsä!»
LAURA. No niin äitisi ! JANNE. Minä tiedän, mitä tarkoitat. Hän on muka yhtä talonpoikainen ja sivistymätön kuin nekin, eikö niin? LAURA. Niin, suo anteeksi Janne, mutta rouva, joka nuuskaa ja kiroo JANNE. Kiroo? LAURA. Niin, olenhan minä usein kuullut hänen suustansa pujahtavan sanoja tuommoisia kuin »hitto vieköön» ja »saakeli soikoon», ja kirouksiahan ne ovat, tietääkseni.
Hän kiroo oman paenneen miehensä pelkuruutta, hän kiroo Viaporin vapaiksi jääneitten upseerien alhaisuutta, sillä tämä ankara tuomio johtui siitä, että Viaporin muut upseerit koettivat sillä osoittaa uskollisuuttaan vanhalle hallitukselle pelastaakseen itsensä. Ja kaikilta oli tukittu suu, niin ettei mitään saanut kansalle selvittää.
Suistui multa sulhaseni, häipyi taakse Tuonen häivän, oli laulu lapsuuteni, sinä laulu täyden päivän.» Katsoo Hurtta kummastellen: »Etkö sitten kiroo mua?» Vastaa tyttö tyrskähdellen: »En ma koskaan kiroo sua, siunaan elon kaiken kautta niinkuin Taivahisten tulta, jotka tämän lemmen kautta riisti taaton, sulhon multa.»
Hän vaimoaan ja lapsiansa muistaa ja rikkahitten Jumalan hän kiroo mielessänsä ja takin alla nyrkkiään hän puistaa. Niin, köyhän lapset eilettäin jo viime palan sai ne, hän turhaan anoi naapuriltaan lainaa. Nyt raivonhuuto huulillensa hyrskyää kuin laine. Hän puristain sen povehensa painaa. Tehtaansavua
CONON. Anian, minä en tuomitse sinua, muistaen kuuliaisuuden tärkeyttä sodassa. Yksi pää, viisas pää ja sillä jäsenet nöyrät ja lujat tekemään mitä määrää tämä pää, siinä ikuisesti seisova sääntö. Anna siis mieles tyyntyä, nuorukainen. Sinä täytit valas ja velvos vaateen, totellen sun herraas, ja samoin tekivät sun veljes ja kumppanis. Mutta olisi parvessanne löytynyt yksi jalopeura-sankari, silmällä syöksevä toiminnon tulta, niin olisipa nousnut siinä melskettä, tiedän minä. Mutta niin ei tapahtunut, vaan toteltiin peikkoa, ja himmentyi Suomen kunnian kilpi. Toki, rauhassa, mun Anian, me olemme jo tehneet sovinnon, ja hän tekee väärin, joka sinua soimaa ja kiroo. Anian, ota Margaretas ja elä onnellisna, jos niin taidat. (Eriks.) Mutta voi, maan mullassa nyt ennen makaisin mä itse! (
Hurjana raivosta riehuu Ibrahim, luopio, nuorten ruusujen omistaja. Hän syytää laivurille ja merimiehille haukkumasanoja, hän herjaa, hän kiroo. Mutta lähemmäksi, yhä lähemmäksi tulee takaa-ajaja.
Koska nyt ei kukaan kaupungista enään tahdo meille lainata, niin meidän kylän väki alinomaa haukkuu ja kiroo kaupunkilaisia ja uhkaa tulipalolla. Ja jos jolloinkin kaupunkia kohtaisi paha onni, niin se olisi meidän roskaväellemme suurimmaksi iloksi, vaikka meille vielä nytkin tulee kaupungista paljon voittoa ja apua.»
Mene, sukupatto talonpojan poika; Aaron Perttilä on se mies, mikä hän on ollut, talonpoika! hän hylkää ja kiroo sinut, luopio! Ja nuo sanat sanottuaan käänsi vanhus hänelle selkänsä ja meni lujin askelin ja pää pystyssä pieneen kamariinsa tuvan perällä, jättäen Bertelin polvilleen sille sijalle, missä oli seisonut.