Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
"Kuinka jaloinen on tosi viisaan kohtuullisuus," huudahti Aben Habuz, hyvillään palkinnon vähyydestä. Hän käsketti rahanvartijansa luoksensa ja käski hänen antaa ne summat, joita Ibrahim pyysi asuntonsa valmistamiseksi.
Petrovitsch hääräsi hänen ympärillänsä melkein kuin poju Petrovitschin ympärillä, sillä Ibrahim oli oikeastaan ainoa ihminen, jolla tavallansa oli valta Petrovitschin yli, ja se hänellä oli sen vuoksi, ettei hän tätä valtaansa käyttänyt. Hän käski pois luotansa kaikki ne, jotka hänen kauttansa kokivat saada Petrovitschia johonkin taipumaan.
"No niin," jatkoi Ibrahim, "neito raukat, jylhäin vuorten herttaiset kukkaset, jotka olen tahtonut ihaniin puutarhoihin siirtää, seuratkaa minua!" Koko neitoparven seuraamana kiiruhti Ibrahim kannelle. "Katsokaa tuonne! Tiedättekö mikä tuo laiva on? Katsokaa, kuinka likelle se jo on päässyt!
"Tuo uskoton ei tahtonut myydä niitä vähempään kuin viiteensataan dirhemiin", vastasi Ali. "Ibrahim, katso, että tämä arvoisa kauppias saa tuhat." "Yhtä monta kiitosta, herra Honain." Kalifin lääkäri kumarsi suosiollisesti. "Astukaat eteenpäin, paagit", jatkoi Honain; "miksi tämä pidätys? Ibrahim, katso, että meidän on tie auki. Mitä tämä on?"
Hänen maineensa oli käynyt hänen edellään. Hänen nimensä oli Ibrahim Ebn Abu Ajeeb; hänen sanottiin eläneen aina Mahometin ajalta asti ja olevan Abu Ajeebin, rohveetan viimeisen seuralaisen, poika. Hän oli lapsena seurannut Amrun voitollista sotajoukkoa Egyptiin, jonne hän oli jäänyt moneksi vuodeksi tutkimaan Egyptin pappein salaisia tieteitä, ja erittäinkin loihtutaitoa.
Hurjana raivosta riehuu Ibrahim, luopio, nuorten ruusujen omistaja. Hän syytää laivurille ja merimiehille haukkumasanoja, hän herjaa, hän kiroo. Mutta lähemmäksi, yhä lähemmäksi tulee takaa-ajaja.
Yksin setä Petrovitschkin tuli taloon ja hänen muassaan ei ainoastaan poju se oli tietty, se vaan myöskin Ibrahim, Petrovitschin pelikumppani, josta kävi semmoinen puhe, että hän ollessaan viisikymmentä vuotta pois kotopaikastaan oli tullut Turkkilaiseksi.
Wenäjän, Englannin ja Franskan sota=alukset, jotka, rauhasowinnon toiwossa, tahtoiwat estää Ibrahim=paschaa lähtemään Hydran ja Speggian saaria, kreikkalaisen kapinan pesäpaikkaa, kukistamaan, sattuiwat taisteluun hänen kanssaan, josta oli seurauksena egyptiläisen sekä turkkilaisen laiwaston perinjuurinen häwitys.
Isäni sotajoukot tuhottiin, ikäänkuin noita voimalla, noilla vuorilla; hän ajettiin maanpakoon, ja hänen tyttärensä on vankina." "Varo, oi kuningas!" kuiskasi Ibrahim Ebn Abu Ajeeb, "tämä varmaankin on yksi niitä pohjan noitanaisia, joista niin paljon puhutaan, ja jotka rupeavat hahmuun mitä viehättävimpään, varomattomia viekoitellakseen.
Vaan nopein, hän lankee, niin mä etumaiseks joudun, siin' asti kaupunkiin myös pysyen; vaan kadut Ibrahim, tuo veijari, paremmin tunsi. SALADIN. Oh, vai lankes yksi! Ratsasta toki ystävääsi vastaan! MAMELUKKI. Sen kyllä teenkin! Ja jos elää hän, niin puolet tästä kukkarost' on hänen. SALADIN. Kas siinäkin vain jalo, kelpo mies! Noin kunnon mamelukkeja kell' onkaan?
Päivän Sana
Muut Etsivät