United States or Algeria ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta Knuutti Kaarlonpoika, joka viime talvena oli onnellisesti päässyt Venäläisten käsistä Savonlinnan edustalla, joutui tällä kertaa vihollisten valtaan ja surmattiin hirmuisesti. Ruotsalaiset olivat nyt voittaneet paikan, joka meren-takaisuutensa tähden oli heidän melkein mahdoton pitää. He tarjosivat Joanan Liivin maamestarille, mutta tämä ei tohtinut rikkoa rauhaa Venäjän kanssa.
No niinpä kylläkin, sillä olivathan he ahmineet Suomen karhujen ilolientä! Kuluneena talvena olivat venäläiset rakennuttaneet osaksi Pietarissa, osaksi Turussa toista sataa pienempää sota-alusta. Kaikesta päättäen tultaisiin siis tänä kesänä toimimaan merellä entistä enemmän. Viime kuussa oli venäläisiä muuten kohdannut joltinenkin merionnettomuus.
Herzenin talossa hän oli oppinut venättä ja elätti itseään sen jälkeen käännöstöillä ja kirjoittamalla venäläisiä kirjallisuuskatsahduksia eri lehtiin. Seuraavana talvena hän oleskeli Parisissa, jonne eräs hänen tuttavansa, varakas rouva *Schwabe*, oli pyytänyt häntä itseään seuraamaan.
«Pitkittäköön, niin hän tulevana talvena on paras koko seurakunnassa«, vastasi kirkkoherra, joka oli tuskaantunut. Niin kävi Johanneksen kinkereillä. Touko on nääntyä. Vuodet kuluivat. Metsämaassa oli köyhyys, mutta kurjuuden aika oli ohitse mennyt. Johannes oli viidentoista vanha. Hän oli petäjää syönyt elinkautensa.
Jokapäiväinen leipämme, jonka hankkimiseksi äiti raukkamme työskenteli aina suuremman osan vuorokautta, oli sangen niukka, vaan juuri riittävä henkeä pitämään. Sukulaistalon rouva oli uudistanut tänäkin talvena entisen armolahjansa: saimme, sisareni ja minä, käydä taas kahdesti viikkoonsa siellä puolisella.
Jo viime kesänä vietin toista viikkoa Holmassa ja opin pitämään arvossa näitä erinomaisia sorsamaita. Isäni ja Malmfelt olivat aikoinaan olleet hyviä ystäviä. Setä Malmfeltilla oli tytär, Signe, johon olin tutustunut jo edellisenä talvena Helsingissä. Voi meitä, tieteen orjia!
Koko talvena ei kumpikaan heistä ollut antanut itsestään minkäänlaista tietoa; kummankin luonnossa oli sitkeää tarmokkaisuutta, joka ei antanut heidän millään ehdolla rikkoa tehtyä sopimusta.
VALLESMANNI. Jo riittää MATLENA. Vaikka hän kyllä on rajuluontoinen ja kiivas, varsinkin nyt, kun rautatiellä työt lopetettiin ja miehet jäivät leivättömiksi eikä minkäänlaista ansion toivoa koko talvena. Onko kumma, jos silloin meneekin sekaisin pää, ettei enää voi hillitä luontoansa.
"'Hän-tä mi-nä en nai', vastasi poika pannen painon joka tavulle ja äänellä semmoisella, jota ei voi kuvata. "Siinä oli nyt uhka uhkaa, tahto tahtoa vastaan ja minua pelotti, että Ilola oli tästä lähtien muuttuva Surulaksi. Ei kuitenkaan koko talvena näkynyt Ilolan elämässä mitään muutosta ja sekä isä että poika näyttivät unhottaneen koko asian.
Sanoipa eukko kerran: "luulenpa Johannes poikani auttavan minua kehräämässä", ja kumminkin valitti hän jälleen, että hän tänä talvena ensi kertaa ei enää niin alinomaa ja yksistänsä muistele Johannes poikaansa.