United States or Sri Lanka ? Vote for the TOP Country of the Week !
Me emme koskaan käytä sitä nimeä, mutta se on sangen soma nimi." "Niin, ja kun joku pitää minusta ja tahtoo olla minulle ystävällinen, sanoo hän aina 'Lailasjam', Lailaseni. Mutta entäs sinä, mikä on sinun nimesi?" "Inkeri." "Ah, Inga, me sanomme Inga, eikä Inkeri, ja minä sanon sinulle Ingasjam, silloin kun sinä sanot minulle Lailasjam."
Itse tuon sanoiksi virkki: "Ei ole veno kivellä, ei kivellä, ei haolla, vene on hauin hartioilla." Siitä hauki keitetähän, murkinoiahan muruina, jäipä luita luotoselle, kalan luita kalliolle. Vaka vanha Väinämöinen noita tuossa katselevi, sanan virkkoi noin nimesi: "Mikä tuostaki tulisi, noista hauin hampahista, leveästä leukaluusta, jos oisi sepon pajassa, miehen mahtavan käsissä?"
Niinkauvan kuin metsäsika asuskelee vuorten selkämillä ja kala virroissa, niinkauvan kuin mettiäinen elää ajuruohosta ja heinäsirkka yökasteesta, pysyy kunniasi ja nimesi ja ylistyksesi alati muuttumattomana. Niinkuin Baccholle ja Cerelle, niin tekevät peltomiehet sinulleki vuosittain uhria; ja sinäki olet velvoittava heidät täyttämään lupauksensa. Mopsus. Millä, millä palkinnen moisen laulusi!
Elina, kuule minua! Olen kasvanut sinun nimesi kaiun ympäröimänä. Minä vihasin sitä nimeä, koska elämäsi mielestäni loukkasi kaikkia naisia. Ja kuitenkin, kuinka merkillistä, kun unelmissani suunnittelin omaa tulevaa elämääni, silloin olit sinä aina sankarini, tietämättäni sitä. Nyt minä sen huomaan. Mitä suurta silloin tunsinkaan!
"En ... kohtapa tuo kyläkin..." "Mitä asiaa sinulla kylään on?" "Minä olen menossa aapista ostamaan ... minä opettelen lukemaan." "Joko olet wanha?" "Kohta seitsemän wuoden." "Mikä sinun on nimesi?" "Tiina, äidin kaima." "Wieläkö isäsi ja äitisi riitelewät tuon toisen torpan wäen kanssa?" "Häh ... eihän ne koskaan", sanoi hän, melkein niin, kuin hän olisi jotakin säikähtänyt.
Seisottuamme hyvän aikaa molemmat ääneti ja hämillämme, töllistellen toinen toiseemme, rohkaisin minä itseni, sillä olinhan isäntä, ja kysyin häneltä ujonsekaisella äänellä: »Mikä sinun nimesi on?» »Minun nimeni on Severin Falkman, mutta entäs sinun?»
Minä en voi sille mitään, mutta täällä ei ole enää pisaraakaan pikarin pohjalla. Mutta sano, mies, mikä sinua vaivaa, kun olet nimesi muuttanut? Bertel? Mitä siansaksaa se on, ei ruotsia eikä suomea! Se tapahtui Breitenfeldin luona, vastasi Bertel hiukan punastuen. Toverit ovat kauan sanoneet minua Berteliksi ... se käy pikemmin kuin Perttilä.
Tyhjänä tuli tupahan, annitoinna appelahan: hiiret kopsassa kopasi, hörppäkorvat lippahassa!" Lokka, luopuisa emäntä, Kalevatar, vaimo kaunis, kuuli kummaisen tarinan. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Mitä lausuit, lapsi kurja, kuta, kunnotoin, latelit? Muista kummat kuulukohon, häväistykset häälyköhön, eipä tästä neitosesta, ei tämän talon väestä!
Tuop' on tuolta vastoavi, sanan virkkoi, noin nimesi: "Ollevi talossa tässä tannerta orosen olla. Eikä kielletä sinua, jos olet siivolla tuvassa, oven suussa seisomasta, oven suussa, orren alla, kahen kattilan välissä, kolmen koukun koskevilla." Siinä lieto Lemminkäinen murti mustoa haventa, kattilaisen-karvallista.
Kirjoita nimesi tuohon kontrahtiin. SELMA. Minä en mene kenenkään palvelukseen. SAARA. Yhäti sama röyhkeys, sama hävyttömyys. Uskaltaa mokoma äidilleen sillä tavoin vastata. SELMA. Sinä minun äitini! SAARA. Kas, kas! No tuo lie ainakin isäsi. Kuudetta käskyä et enää muista; muistatko neljännen? SELMA. Isäni ei minua milloinkaan sellaiseen käske. SAARA. Niilo, sano hänelle! Auta minua!