United States or United States Minor Outlying Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Joka huulen vilvotat kuuman, joka silmästä pyyhit veet. Tule unohdusta tuoden, tule tanssien, seppelpäin, tule leikkejä, lauluja luoden, tule soittain, sytyttäin! Dionysos, jumala hurman, kaikk' kesät katoo pois. Elon viinin kädestä surman ken hetkeks viedä vois! Ilosilmin ken astua tohti syysöiden pimeihin! Käsin täysin talvea kohti ja täysin sydämin!
"Minä vaan en paikalta hievahda; en jätä kotia, enkä vaaria yksin surman suuhun", penäsi innokkaasti, ikäänkuin iloiten aatteestaan, urhokas tyttö, jonka ympärillä pienemmät lapsista itkivät.
KOTRO. Joka jousi, kaikki kalvat On hereillä. KULLERVO. Muistakaatte: Untamon lopetan itse! MUTRU. Se sinulle, muita muille. TUIRO. Mulle eukot antanette Niitä hoivata osaisin. KULLERVO. Surmalle joka tenava! Muille ei se vannokaatte! JOUKKO. Vannokaamme! KITKA. Vannoisinko! Vaikka neuvoisitte muuta, Tottelisin surman suuta. Suun ja vatsan aina muistan.
Se seikka koski soturin sydämeen kipeämmin kuin kaikki nuo surman enteet, jotka hän oli nähnyt. »Kustaavusparka!» mutisi hän itsekseen, »jos minulle pahoin käy, olisi sentään ollut parempi jättää sinut Darlinwarachiin kuin tuoda tänne vuoriston metsäläisten käsiin, jotka eivät osaa eroittaa hevosen päätä hännästä.
Ei sinua tänne täyvy Ilman luojan tietämättä, Ilman tauin tappamatta, Ottamatta oiva surman, Muun surman musertamatta." Vastata minun tulevi, Sekä siivolla sanoa: "Emmä tänne tullutkana Ilman luojan tietämättä, Ilman tauin tappamatta, Ottamatta oiva surman, Muun surman musertamatta."
Nää syyt ja enemmän, niin enemmänkin, Kuin nämä kaksittuina, kuoloon teidät On tuominneet. Te, herrat, teloitukseen Ja surman kouriin toimittakaa heidät. BUSHY. Minulle tervetulleemp' isku surman Kuin Englannille Bolingbroke. Hyvästi! GREEN. Vie taivas sielumme, se mulla lohtu, Mut vääryys piinaan joutuu helvettiin. BOLINGBROKE. Nyt toimeen tuomio, Northumberland!
Joulun aaton aattona loppui Leenan viimeinen kertomus: »Niin kulki poika suistumatta Surman suuhun. Sillä hän oli reipas. Niin astui kaatumatta pahan Kalman kartanolle, sillä hän oli rohkea ja iloinen poika. Sitten tuli hän suureen kaupunkiin, jossa talot olivat koreasti valaistut ja sisältä kuului kaunis soitto, mutta taloissa ovet olivat lukossa, ettei minnekään päässyt.
Jalouteen, jot' ei kukaan neuvonut, Tapoihin, joit ei nähneet, uljauteen, Jok' itää itsestään, mut' istunnaisen Hedelmää kantaa? Mitä kummaa tietää Tuo tulo Clotenin, ja mitä tuottaa Tuo surman isku meille? GUIDERIUS. Miss' on Cadwal? Clotenin kallon työnsin virran viedä Sanomaks äidille. Paluusta ruumis On panttina.
Murhaaja voittamaan! Voi, tulvaan hukkuu maa! Jo arkkiin joutukaa! Ajainen, ijäinen On vaara hirmuinen. Vuosisadan valheen henki Kietonut on ihmisen Julmin juonin juopumuksen Kovaan orjakahleesen. Kyllä osaa kuvaella Henki herja herkkuaan Kaiken onnen lähteheksi, Vaikk' on surman neste vaan. "Se on merkki sivistyksen," Luonnon laps kun tuot' ei juo.
ALMA. Kätkisinko tämän, ja niin teeskennellen, Kehnomielisesti valehdellen tässä Teidän edessänne, vierittäisin tuskan, Katkerimman kaikist, Leonardin kuoloon, Iso-isäin poistumiseen surman kitaan, Tuskan, jonka lähde toisialla kuohuu? Ei! vaan hetkes ulosliehtoa mun täytyy Sydämmeni ahdistuksen. Kilian! Unohtaa sun tahdon, ja niin kaiken riemun Täällä elämämme kannikalla kaidal!