United States or Guinea-Bissau ? Vote for the TOP Country of the Week !
Maailman halki etsikää, Paras tok' on sinilakki tää! Kyll' urho Saksan jalo on, Ritari Franskan verraton, Kun peitsell' alkaa taistelon, Ja poika Englannin kenties Kaikist' on tarkin joutsimies; Mut mailman halki etsikää, Paras tok' on sinilakki tää!
STRATO. Sen teen, jos Messala mun jättää teille. OCTAVIUS. Messala hyvä, jätä hänet. MESSALA. Kuin kuoli, Strato, herrani? STRATO. Ma pidin miekkaa, ja hän siihen syöksi. MESSALA. Octavius, seurahas siis ota mies, Jok' avun viimeisen soi herralleni. ANTONIUS. Hän kaikist' oli jaloin roomalainen. Muut salaliittolaiset teki työnsä Kateudesta suureen Caesariin.
Kaupungeit' olen vallannut kakstoista ma laivoin, viljavaäärisen Troian mailt' ykstoist' olen maitse; kaikist' aarteet sain, sotasaaliit runsahat, kalliit, toin ne ja annoin kaikk' Agamemnon-valtiahalle.
Ja ihmehintä kaikist' ihmehistä luojan laulun oli taikavoima, joka luontoon kätki kummat kielet, tuhatkielen laulun kanteloisen, soinnut kauniit sekä soraäänet, joiss' on luonnon suuri sävelistö, luonnon kaikkivoipa, luojan aina soipa, suuri, mahtava, rikas, ankara, surunvieno sekä huolen hellä kaikkisuuden iki-kanteloinen.
MACBETH. Sua yksin kaikist' olen karttanut. Pois käänny: liiaks verilläsi sielun' On rasitettu. MACDUFF. Sanoja ei mulla; Nyt miekka puhuu. Konna, verisempi, Kuin virkkaa saattaa kieli! MACBETH. Turhaa vaivaa! Voit miekkas teräll' yhtä hyvin viiltää Lovetont' ilmaa kuin mua veristyttää. Haavoittuvihin päihin säiläs iske; Lumottu henken' on; ei sille mitään Voi vaimon luoma.
CLOTEN. Lemmin ja vihaan häntä; hän on kaunis Ja ruhtinaallinen ja tenhovampi Kuin nainen, naiset, koko sukupuoli. Hänell' on jokaisesta paras osa, Ja kaikist' yhdistettynä hän voiton Vie kaikista. Siks häntä lemmin. Vaan kun Mua inhoo hän ja halpaan Posthumukseen Lempensä tuhlaa, tuo niin älyn raiskaa, Ett' edut muutkin ehtyy; siitä syystä Vihata päätän häntä, vieläpä Hänelle kostaa. Mitä?
Kaupungeistapa ihmisien näet, maan asujainten, kaikist' all' oli auringon sekä tähtisen taivaan mun sydämelleni mielusin pyhä Ilion aina, kansakin sen sekä kansan pää, Priamos pätöpeitsi; alttaripaadelt' ei siell' uupunut atria runsas, viini ja uhrin sauhu, jok' on osa kuolematonten."
Tuost' iski Brutus, hänen lemmikkinsä, Ja kun murharaudan kiskoi maalle, Niin, nähkääs, veri Caesarin se seuras Ja ovest' ulos ryntäs, nähdäksensä Noin tylystikö Brutus kolkutti; Caesarin enkel' oli, nähkääs, Brutus. Jumalat, tuomitkaa, kuink' oli rakas Hän Caesarille! Isku tuo se kaikist' Ol' armottomin: hänen jalo Caesar Kun lyövän näki, kiittämättömyys hänt' Enemmän musersi kuin murha-ase.
Nämä kolme äijällä tällä oli murheissaan, iloissaan: miel' ylväs ja luonne hellä, veri kiehuva kuumuuttaan. Vanha Speltkö unohtuis? Ei kumminkaan! Ylhäinen ei ollut, kuormarenki vaan; vertaistensa lailla unhottua saiskin, jollei heistä kaikist' oisi ollut laiskin. Vaivaa maksoi heitä nähdä tosiaan, itse ukkoa ja hänen hevostaan.
Ja ihmehintä kaikist' ihmehistä Luojan laulun oli taikavoima, Joka luontoon kätki kummat kielet, Tuhatkielen laulun kanteloisen, Soinnut kauniit sekä soraäänet, Joiss' on luonnon suuri sävelistö, Luonnon kaikkivoipa, Luojan aina soipa, Suuri, mahtava, Rikas, ankara, Surunvieno sekä huolen hellä Kaikkisuuden iki-kanteloinen.