United States or Norfolk Island ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ylpeäksi sun sanovat. Ollos ylväs, niin minäkin! Kun näet kumarat niskat, pidät pääsi pystympänä. Läikyt lietona elosi. Läiky lieto, niin minäkin! Kun näet rapakkolammet, kierrät, kaunis, kauempata. Tuhlailet hymyjä huulen. Tuhlaa, tyttö, niin minäkin! Yks on riemu rikkahalla: ylenkatseesen ylenet. Muistelen minä sinua: satakielet soittelevat yössäni hämärtyvässä.
Eikä se uskonut kultasormuksisten kämmenten puristusta, se sinkoili kaarevista käsivarren liikkeistä ja pulppusi poven kuohunnasta povea vastaan ja huulen painannasta huulta vastaan. Se oli sitä oikeata imelää herrasrakkautta.
Tämä huulen venyttäminen tapahtuu siten, että siihen puhkaistaan reikä, johon pannaan puusta tai jostakin muusta aineesta tehty koriste, jolla reikä vähitellen laajennetaan. Koristetta, jota nimitetään pelele'ksi, kannetaan sittemmin aina huulessa. Toinen yleinen tapa Mangandsha-kansan keskuudessa on oluen juonti.
Yön hiljaisuudessa useinkin, kun kirjurin lamppu palaa, mun painaa otsaani polttavaa kaks hentoa kättä salaa. On silmäni peitetyt, mitään en nää, ma voin vain kuiskehen kuulla: on aivan, kuin runotar laulelon se henkisi vienolla suulla! Ma ponnistan vastaan, estelen ja jos silmäni vapaiksi luulen: saan silloin tuoksuvan suutelon kahen lämpimän, kostean huulen.
Vaikk' kävis mistä tuulen tie, sain rakkaaks länsituulen; se saapuu luota lemmityn, tuo viestit armaan huulen. Veet välill' on, vyö hongikon ja vuoret ilmanrannan; mut aikaan työn ja uniss' yön oon aina luona Hannan. Sun nään, kun kukat tuoksuilee ja hohtaa kasteess' aamun; sun äänes lintuin lauluss' soi ja ihastuksiin saa mun!
Kun sitten pimeä taas oli palannut entistä synkempänä, eräs liikutuksesta vapiseva ääni huudahti: "Se on hän! se on Villon! Hän on hengissä! Hän on pelastettu!... Vetäkööt nyt Troussecaille'n hirteen, hän kuolee tytyväisnä." Ja runoilija tunsi kahden karkean huulen koskevan hänen poskiansa. Pari lämmintä, rehellistä kyyneltä jäi niihin.
Muiden suut vetäysivät hymyyn ja katseet kääntyivät sinne, mistä ääni kuului. Siikalahden Mikko pani huulen hammasten väliin ja suuntasi katseensa muiden mukaan mutisten itsekseen jotain, josta sai kuitenkin selville vain viimeisen sanan: »Sarvikuono!» Mies, joka näin oli saanut huomion puoleensa vedetyksi, seisoikin hyvin näkyvillä, miesten eturivissä.
Kun hän täydellisesti katseli minua, huomasin, että hänen kasvonsa kävivät tuikeammiksi ja vaaleammiksi sekä että tuo vanha haavan jälki pidentyi, siksi kuin se viisti rumentuneen huulen poikki ja syvälle alihuuleen ja ulottui kasvoja myöden alas. Minusta oli jotakin suorastaan kammottavaa tässä ja hänen hehkuvissa silmissään, kun hän, kiinteästi katsellen minua, sanoi: "Mitä hän toimittaa?"
Eräällä muuten luutun muoto oli, jos poikki ollut vain ois vartalonsa läheltä masmalon, mi vaarat jakaa. Ves'tauti vaikea, mi ruumiin muodot noin runtelevi nestein mätänevin, ett'eivät soinnu pään ja vatsan suhteet, sai hänet seisomaan suu ammollansa kuin keuhkosairas, janoissansa joka päin leukaa huulen toisen painaa, toisen päin seinää nostavi.
Jos olisin upseeri, niin eipä tämä juuri mallaisi, vaan täytyis minun antaa huulen rippua ja silmän tuijotella murheellisesti eteeni, vaihka sydän povessa salaisesti laulaa: »sull' kiitos», että pääsin kuin madammi Bergströmska. Niin niin! Niinpä käy kuin ennustin. Meidän joukko pakenee ja Preussiläinen vainoo. MAURA. Taivaan Herra! He rynkäävät ihan tätä kohden!