United States or Tunisia ? Vote for the TOP Country of the Week !


Sun kyyneleesi kuivukohot, Kuin kaste aamun tuulihin! Soitamme sumu vielä peittää, Vaan öiset haamut karkoita! Ja Herran haltuun rientos heitä Elosi hetken aamuna! Sanalla itses sonnusta! Ole, maani, vahva Herrassa! Soitamme sumu vielä peittää, Vaan öiset haamut karkoita! nouse, nuori maani armas, Mereni, lampin', läikkykää! Jo kuuluu lintuin laulu harras. Jo päiväss' aallot välkkyää.

Sun äitis vienon hellät kehtolaulut elosi halki sulle soikohon, ett' tunne puhdas kallein sun on aartees jos hukkaat sen, se ainaaks kateess' on! Kuin houkkio hulluja hourehiaan yhä hautovi, toivoo vain, kuin hulttio koirakin ruokkijataan läpi etsivi maailmain niin aatetta elämän etsinyt oon, kunis koito jo kyllästyin, niin juossut toisien jälkiä oon, kunis vihdoin hengästyin.

Kaunist' on elo tuntureilla, Herkkä henkiä metsässä on; Tule morsiameksein, Riemut tuntea runsaat saat." Impi aaltojen lausui siihen: "Gall, mua elosi viehättää, Raittiit tunturituulet. Suloiset salosiimekset. Mieluummin toki säveleitä, Sankar'lauluja kuuntelen ma Laulut Ossianin, ne Kasvot nostavi ruskohon. Usein tunturin nurm' on juonut Hirven hurmetta, nuoleni kun Sattunut oli siihen.

Elosi asunnossa väijyy vihollinen, herra kuningas, joka kadehtii sekä onneasi että kunniaasi laskulainen Saturnosta, joka uhkaa sinua pikaisella ja verisellä vaaralla ja joka kohta masentaa sinut ylpeydessäni, ellet nöyryytä kopeaa tahtoasi velvollisuuden alle". "Pois, pois! Tuo on pakanallista oppia", sanoi kuningas. "Kristityt eivät sitä harjota ymmärtäväiset ihmiset sitä eivät usko.

Sun äitis vienon hellät kehtolaulut Elosi halki sulle soikohon, Ett' tunne puhdas kallein sun on aartees Jos hukkaat sen, se ainaaks kateess' on! MIETELMI

Hän lähti liikkeelle ja käydessämme hän lausui: »Miks niin olet mietteissäsiTunnustin hälle sen. Tuo viisas mua näin varoitteli: »Mielees kaikki paina, mit' itsellesi vastaista liet kuullut, ja ota vaari nythän sormen nosti »naissilmän kaikki-näkeväisen, kauniin tuon sulosätehessä koska seisot, elosi kulun kuuleva oot hältä

Häväisty ristisi on pyhä kiilto, Liattu polvinauhas ritar'arvo, Ryövätty kruunus kuninkuuden loisto; Jos valan tahdot uskottavan tehdä, Johonkin vanno, jot' et häväissyt. RICHARD. No, maailmaan, ELISABETH. Se täynn' on ilkitöitäs. RICHARD. Isäni kuoloon, ELISABETH. Elosi sen tahras. RICHARD. No, itseeni, ELISABETH. Häväisit itse itses, RICHARD. Siis, Jumalaan, ELISABETH. Jumalan herja pahin.

Soisin, enkä soisi, sillä tuollaisna sinut ma tunnen, tuollaisna sua rakastan: orjana oman elosi, vankina vapahan vaalin, velvoituksesi velassa, tehtäväsi täytännössä, suistaen sydänsurusi heleällä hengelläsi. Jos toisin tekisit, armas, armastaisin sua vähemmän, vaikka näin tekevän tiedän mulle sun murhetta enemmän.

"Minä en ymmärrä sinua," lausui Lyyli; "luuletko sitte Jumalan minun tähteni kärsivän meidän pahuutta?" "Luulen," vastasi Hannes. "Mutta lähtekäämme jo kotia, ett'emme taas saa pilkkaa ja parjausta kuulla." "Mitä huolit siitä?" En itse tähteni mitään, mutta sinun tähtesi, sillä siitä voisi sinulle tulla vielä monenlaisia haittoja elosi retkillä." "Mitä haittoja?" kysyi Lyyli uteliaana.

Sun mieles jos kääntyvi murheisaks elon pitkillä pientaroilla, niin aitaa sarka ja aitaa kaks ja onnes sa löydät noilla. Ja maailma kuinka se muuttuukin, käy elosi päivään tai pilvihin, niin yksi, yksi on varma ain: työn onni on oikea vain. Oi, kaikuos kantele kautta maan, soi soittoni kodasta kotaan, niin mökkiin kuin linnahan kuninkaan kaikk' kutsuen suurehen sotaan!