United States or Madagascar ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän oli tarjonnut nuoremmille ja vähemmän vaatelioille ampujille erinäisiä, huonompia lintuja, ja muutamia kertoja oli jo ammuttukin, suureksi hyödyksi tuon mustan lintuin isännän rahakukkarolle. Ampumasäännöt olivat hyvin mutkattomat ja ampujille yleensä tutut.
Puiden oksat keinuu, purot pulppuaa, Lintuin kevätlaulu ilmaan kajahtaa. Kevät saapuu! Poi'es talven kaapu! Ennen noin ei metsä ollut vihanta, Ennen noin ei Vappu ollut ihana! Nyt me seppelöimme kevään haltian! Piiri riemuin pyörii päällä kanervan. Puiden oksat keinuu, purot pulppuaa, Lintuin kevätlaulu ilmaan kajahtaa. Kevät saapuu! Poi'es talven kaapu! HYRR
Lintuin keräjät. Köyhä mies ketoa kynti, Sekä kynti, jotta kylvi, Kylvi kymmenen jyveä, Kynti kymmenen vakoa. Sihen lintuja sikesi, Kasvoi paljo peiposia; Hakahti harakat siinä, Sekä närhit näppäsivät, Kävi sirkut sissimässä, Varpuset varastamassa. Pajulintu palkulainen
Kaikki näytti kerrassaan turmeltuneelta: valo, joka himmeni kukkulan takana, valkeain liljain hohde hämärässä ja uneliaisten lintuin piipatus pesissänsä. Olin murheellinen ja levoton; vaan minulla oli Stefanille sanottavaa, eikä siihen kenties enää olisi tilaisuutta. "Stefan", sanoin vihdoin ja sivelin hänen kiharoitansa, "älä siitä huoli ett'en ole sivistynyt nainen, vaan kuuntele nyt minua.
Vaan laulustani kuiten en huoli vai'eta, kun ääni lintuin muitten ei kuulu talvella. Paremmat laulu-äänet keväällä ehtinee, niin kuunnellessaan noita jo varpu vaikenee! Syksytoiveita. Poispäin, pois vaan siirtyvi päivä, ja yö yhä karttuu, lehto jo kellastuu, syys hopeoitsevi maan; talvea ennustaa tavienki ja telkkien lähtö, miekkoset pääsevät pois pakkasen alta ja yön!
Ihanaan aikaan Toukokuun, Kun lintuin laulut soivat, Ma silloin hälle virkoin Tän kaihon ja sen hoivat. Mun kyynelistäni puhkee Moni kukkakin väikkymään, Ja huokaukseni helkkyy Kuin satakielten ään'. Ja jos mua lemmit, lapsi, Saat kaikki kukkani nää, Ja ikkunas alla aina Satakielet ne helkyttää.
Miss' oli lintuin laulut vaienneet, Siell' oksat puun sai lehdet kielikseen, Ja, kuin ois tuulet sormin soitelleet, Mä luulin suvilintuin laulelleen. Ja öillä soudellessa, vaikka kuu Ja tähdet piili pilven peitossa, Venheessä taivas mulle kirkastuu Näin aurinkoni immen kasvoissa.
Näit kevään, kun jo lämpis kirren pinta, ja siinsi taivas, jäänsä järvet loi: nyt versoo lehdot tainta vihanninta, ja posket hehkuu, sykkii ihmisrinta, on kaikki intoa, ja lintuin laulut soi. Nuo vanhat karoliinit hauta peitti, jäi kylter-urhoin kiistapäivät taa, jotk' kaikki koitti, kaikki kesken heitti, kun kuningasta ei, ei kunniaa!
Vaan laulustani kuiten En huoli vaieta, Kun ääni lintuin muitten Ei kuulu talvella. Parempii laulajoita Keväällä ehtinee, Niin kuulellessaan noita Jo varpu vaikenee. HYLJ
Jo kuulen lintuin laulua, Jo tunnen kukkain tuoksua, Jo nautin, taivas, sointuisuuttas, Syleilen, saari, kauneuttas Jo rauhoittuupi maailma. LEMMINK