United States or Iraq ? Vote for the TOP Country of the Week !
Don Estevan puristi voimakkaasti gambusinon kättä ja lausui pilkallisesti vihastuneella äänellä, kääntyen llanoa kohden: »Odottakaa vähän, tämä on vasta leikin alkua, eikä ole pimeämpi kuin että voimme nähdä näytelmän lopunkin. Tuhat tulimaista,« jatkoi hän ja osoitti hirviöitä, »nuo pojat ovat jo niin paljon tointuneet putoamisensa perästä, että ne tuntevat tuoreen lihan hajua!
Mies reistailee, mut viel' ei ole nilkku ja viel' on kaikki värkit tallella.» Ja siitä luikkahasti juttu luisti. »Niin taistelussa hiljan», joku muisti, »tää Kalle kiipee hautaristille ja kättä viittoo bolshevistille. Pään ympärillä ryssän rakeet räiski, myös Kallen kiväärissä lukko läiski. Jo näytti siihen mies se tupertui, kun, äkkiä hän maahan kupertui. Mut Kalle ärjäsi, Hyi hiivattu!
Yksi tribuni kumartui suutelemaan haltioissansa olevan naisen kättä ja kysyi hurskaalla hartaudella: "Mitä ennustat Carinon sodasta?" Glyceria kuuli kysymyksen ja katsahti synkästi soturiin.
Vieras, rehellinen mies meni nyt Liisan luo, antoi hänelle kättä ja sanoi: "Vaimo parka, pysy lujasti Jumalan sanassa ja muista, että hän on laupias."
Rohkea hyppääjä ojensi kättä kanttorille, sanoen: "isä hyvänen, tässä näette nuoren musiikin-opiskelijan Wienistä, joka on kaiken päivää juoksennellut saadakseen suloisilta metsänlintusilta säveliä varastetuksi; mutta tämä välimieheni tässä" nyt osotti hän kottaraiseen, joka viisailla silmillä häneen katsoi "on minua häpeällisesti pettänyt, leipävarani nokkinut, visertelijät mitä viehättävimmät pois karkoittanut hullulla rupatuksellaan; ja siis pyydän minä hartaasti, että surevan vatsan tuiki tuskallisen mollisävelikön muuttaisitte vahvan atrian duurinuotiksi."
Jotka luulevat tuntevansa Mahomettiläisiä vertauskuvia, sanovat kättä opillisuuden ja avainta Maurilaisten uskonnon vertauskuvaksi; tämä jälkimäinen, he lisäävät, on ollut heidän sotalippuunsa maalattuna, silloin kuin he tekivät Andalusian alaisekseen, vastoin kristillistä vertauskuvaa, ristiä.
SKULE HERTTUA. Hookon! elkää kiusatko Jumalaa. Elkää pakoittako minua syvyyden äärimmäiselle partaalle! Menkää, herra, ja olkoon se unohdettu, että olemme puhuneet terävin kielin tänä iltana. Ei, ei; sinne saakka ei asian pidä menemän. Hänen täytyy, hänen pitää nöyrtyä ja taipua; minä tarvitsen tätä vahvaa kättä, tätä nerokasta päätä.
Siitähän tuon saisi eukon, ilman tuskaa ja vaivaa, saisi rahoja, pääsisi veloistaan ja rupeaisi elämään kuin pellossa. »Tämä tällainen elämä ei ainakaan kelpaa!» hän huudahti itsekseen. Sanna jo seisoi Santran rinnalla rahoinensa, jotka oli helppo saada: kättä ojentaa vain!
Silloin Joosepin onnistui, kasvot muuria vasten painettuina, tarttua kotkan kynsiin rautakourillaan ja pakoittaa vastustavaa eläintä jättiläisvoimalla loukkuun, sill'aikaa kun tämä nokallaan hakkasi hänen käsiänsä ja käsivarsiaan. Veitseni, vedä ulos veitseni minulla ei ole yhtään kättä vapaana, huusi hän Wapulle.
Kysymys ei kuulunut säädyttömältä, nenäkkäältä, niin lämmin oli siinä henki ja niin sydämellisesti lausuttiin sanat. "Kyllähän tulee kuin aikansa on. Eihän maa niellyt, eihän meri vienyt poikaa. Toivotaan vielä." Tukkukauppias puristi Topiaan kättä. "Minulla on kiirettä. Hyvästi! Toivotaan toki..." "Toivossa aikakin kuluu." Topias lähti kävelemään kotiin päin. Ilma oli rasittavan tyyni ja kuuma.