United States or Faroe Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja silloin sävähti hänen olemuksensa lävitse sellainen tunne, jota tuskin suodaan edes isälle: se äidillinen tunne, että saa hoivata, valvoa, itseensä ottaa toisen olennon tuskan ja hädän ja olla onnellinen, sielussaan kiitollinen siitä, mitä on huostaan uskottu. Lapsi nukkui, hän valvoi. Vuode oli kova ja kapea spartalainen kuten soturin, munkin, kun soturi oli munkki ja totisesti hurskas.
Se oli jo kauvan hänellä ollut, jopa muutaman vuoden ennen miehensä kuoltuakin, sillä vaikka tällä oli hyvät tiedot, salli hän kuitenkin aina vaimonsa itseänsä hoivata eikä ryhtynyt mihinkään toimeen ensin kysymättä vaimonsa mieltä, joten asianmukaisemmin sopi häntä sanoa vaimonsa asiamieheksi kuin vaimonsa mieheksi.
Kuin aurinko, mi käy ja horjuvan ei näy, mun lempeni on muuttumaton, mut perhon on kuin kuu, mi aina uudistuu ja jo käänteessä vaihtunut on. Mun sääli on, kun mies, mi kylmäks tytön ties, pois lempensä ainiaaksi soi! Mä itsehän sen koin, kuink' on hän onnetoin: ei kenkään häntä hoivata voi! Mieleni on raskas.
Kummastuksin kaatunehen näin kalmukin eessäin, tuon, jota hoivata koin, hädän aikaan auttaen yöllä. »Helppohan iskeä ois hänen ollut, kiihkoa täynnä hurjana tullessaan; mikä esti, ja miks käsi herpos? Ihmistunne se hälläkin näät oli pohjana luonteen, kiitollisuus, joka muistaa voi; vihan äkkiä voitti rakkaus, tyyssijanaan myös tuonkin sykkivä rinta.
Omassa seurakunnassakin olisi kyllä ollut povareita, mutta ei se sopinut papille. Ne olisivat tunteneet. Sillä varsinkin se renki Tuomaan uhkaus häntä painosti. Hän koki sitä syntistä hoivata, lähestyä.
Jospa se voisi kaikkia turvattomia ja onnettomia hoivata! Mutta jos minun sydämeni oikein puhuu, niin pian minä saan sinut jälleen, lapseni. Minun taloni on pian Ionenkin ja sinä asut yhdessä meidän kanssamme.» Kauhun ele värähti sokean tytön kasvoilla, mutta hän ei itkenyt enää hän oli tyyntynyt. »Mene siis, Nydiani, Ionen taloon annan sinulle näyttää tien.
KOTRO. Joka jousi, kaikki kalvat On hereillä. KULLERVO. Muistakaatte: Untamon lopetan itse! MUTRU. Se sinulle, muita muille. TUIRO. Mulle eukot antanette Niitä hoivata osaisin. KULLERVO. Surmalle joka tenava! Muille ei se vannokaatte! JOUKKO. Vannokaamme! KITKA. Vannoisinko! Vaikka neuvoisitte muuta, Tottelisin surman suuta. Suun ja vatsan aina muistan.