United States or Mauritius ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mielelläni minä lahjottaisin teille kaikille jotakin tämän hetken muistoksi, kun ehkä viimeisen kerran näin keskustelemme; mutta minulla ei ole enää muuta jäljellä kuin lämmin sykkivä sydämeni, joka on viimeiseen asti tekevä työtänsä Suomen ja sen kansan hyväksi.
Hänen rintansa kohoili ja hänestä tuntui siltä, kuin se ilma, jota hänen syvään sykkivä rintansa hengitti, olisi ollut puhdasta ja raikasta, elysiumissa puhaltelevaa eetteriä, ja kuin siinä olisi ollut mahtavaa voimaa, joka ahdisti hänen hengittämistänsä.
Vaan kenen rinnassa sykkivä On lämmin ihmisen sydän, Hän isänmaatansa säälivä, Nyt vannokoon valan pyhän: Tään kansan, maan, jok' ihmisen Ain' oikeutt' edistellä, Ei konsa sallia rikoksen Sen veljiä veristellä. Oi Herra, kansojen kaitsija, Ann' anteeks' syntimme meille Ja vielä kansaamme armahda Ja johda tahtosi teille!
On vähän sääli ja surku voitettua veden urhoa siinä, missä se lepää litteällä kivellä kaulasuoni avattuna ja vielä sykkivä sydän pulputtaen tummaa verta. Se on kuollut, mutta sen sydän vielä elää, tuo voimakas elin, joka antoi sille voimaa kovimmankin kuohun voittamiseen, mutta uupui, ennenkuin katkesi minun jouhen hieno heittosiimani.
Niinkuin pilvien hattara hän, Niinkuin vuorilta myrsky Arvaamatta hän ilmestyy." Kolmas laulu. En tuuloseksi syntynyt, aalloks' en, Vaikk' ei, kuin muiden, poveni liiku, On neidon sydän, lämmin ja sykkivä, Jääkuoreni alla mullaki myös. Ken Lora-laakson hirviä ajelee? Ovilta kai'un vapisevilta Kajahti torven iltama-säveleet, Ne helmassa nukkuu hämärän nyt.
Mutta», hän sitten taas sanoi, »onhan koko luonto, ylläni kaareutuva taivas ja ympärilläni vihannoiva maa myöskin pyhäkköäsi. Jumala, ja yksinäisessä erämaassa sykkivä sydän, joka Sinua ikävöi, onhan sekin alttarisi. Olkoon tämä laakso pyhäkkösi, joka on Sinulle omistettu ja sydämeni olkoon sen alttari».
Seinät kohoovat vahvoine pilarineen, holvit kaareilevat väljästi, huippu osottaa ylöspäin kuin kuusi metsässä; mutta henki, sykkivä sydän, raitis verenvirta puuttuu työstä; Jumalan elävä henki ei vielä ole siihen puhallettu; se on vihkimistä vailla. Minä tahdon toimittaa vihkimisen! Norja oli valtakunta, se on tuleva kansaksi.
Kukkanen hymyili vieno Autuus hymy oli sen Lausahti: »Orja sa mannun, Onnea nauttielen: Maan koko pinta Sykkivä rinta Juureni voimalla juovuttaa. Katsos mantoa nurmen, Tai veden siintelevää Lainetta kaikki ne mullen Ain' antia syydältää; Vehreä lehti, Ja kirkas tähti Kuvansa pintaani painaltaa.
On neidon sydän, lämmin ja sykkivä Jääkuoreni alla mullaki myös. Mutt' miks'ei Morveniss' ole miehiä, Ei sankareita kuin oli ennen? Nyt kilpi Finjalin kovin raskas on Ja vaipunut ääni Ossianin. Mua kyllästyttää Morvenin miehet jo, Nuo huokaavaiset, hempeämielet. En voinut antaa lempeä lemmestä, Voin suruni antaa heille ma vaan.
Hänen levottomasti sykkivä sydämensä etsi rauhaa, mutta etsi sitä turhaan taivaasta ja maasta. Hänen ruumiinsa oli väsynyt, hänen sielunsa vielä väsyneempi. Yö, yksinäisyys, hiljaisuus vaikuttivat nukuttavasti. Hänen ajatuksensa hämmentyivät, ja hän vaipui uneen, istuessaan käsi posken varassa ja pää nojautuneena vasten ikkunapieltä. Nukkuiko hänen sielunsa?