United States or Sint Maarten ? Vote for the TOP Country of the Week !
Seisoskelin koivuun nojautuneena ja katselin äänettömänä; koivun vastapäiseen kylkeen nojautui pitäjän vakava kappalainen, hänkin mitään virkkamatta.
Konemaisesti kumartui hän alas ja otti ruusun maasta, katsahtaen samalla kivelle päin, missä Julia oli istunut. Julia oli noussut ja seisoi nojautuneena puunrunkoa vastaan. Tuossa hennossa, hintelässä naisolennossa oli jotain liikuttavan avutonta, hän näytti pitemmältä kuin tavallisesti, ja hänen pienet, kalpeat kasvonsa olivat kurottautuneet eteenpäin, ikäänkuin olisi hän kuunnellut jotain.
"Paljonko sinä vaadit?" kysyi hän yht'äkkiä ja katsoi ylös. Arne seisoi hetken aikaa käsi puuskassa lapioon nojautuneena. "Sinä päivänä kun voit panna kaksi punasta seteliä eteeni pöydälle on tyttö oleva sun, vaan sitä ennen ei siitä tule mitään koko jutusta". Per istui hetken aikaa. "Kauan kestää odottaa, mutta miehen sana on aina sana; sinä muistat tätä sanaasi, Arne?" "Muistan".
Tultuansa torille näki Maria Tasman, joka yleisessä hälinässä oli painautunut istumaan kirkon portaille selkä nojautuneena seinää vastaan ja näytti nukkuvan. Hevoskavioiden koputus herätti hänet. Hän huomasi Marian, joka aikoi poiketa syrjään päästäksensä tapaamasta tuota kamalaa akkaa.
Vaan kun lääkäri sitte vihdoin tuli ja hän istui miestänsä vasten nojautuneena ja tuntien hänen käsivartensa vyötärönsä ympärillä, silloin heräsi hänessä niin vastustamaton halu ja tarve uskoa hänelle huolensa, kertoa tautinsa tuntomerkit, joita hän, niinkuin kaikki muutkin hermotautiset niin innolla tarkasteli.
Rouva Löfving toimittaa sen yksinkin, sanoi hän. Maria kokosi ajatuksiansa. Nyt hän kai viimeistä kertaa seisoi tämän hyväntekijänsä edessä. Mistä löytää sanoja oikein kiittääksensä häntä. Huomaamatta tätä hajamielisyyttä astui Buddenbrock edestakaisin lattialla. Sitten hän äkkiä pysähtyi Marian eteen, joka puoleksi nojautuneena pöytään seurasi häntä silmillään.
Katri seisoi myönti-pöydän takana kapusta kädessä kuunnellen naisten, milloin äänekkäämpää, milloin hiljaisempaa pakinata. Lähinnä pöytää istui keski-ikäinen nainen seinään nojautuneena. Hän oli kalpea ja alakuloinen, eikä paljon puhunut, mutta päättäen siitä, että muut puhuessaan kääntyivät häneen, oli joko hän itse, tahi joku häntä läheltä koskeva asia keskustelun esineenä.
Ei kumpikaan, ei Paumgartner eikä Spangenberg, voinut kääntää katsettaan herttaisesta neitosesta ja Martti mestarikin, tuolillaan taaksepäin nojautuneena, kädet ristissä, katseli tyytyväisesti muhoillen hänen toimellista emännöimistään.
Emäntä lähti saattamaan ja ennenkuin Toini ennätti nähdä mitään, oli neiti Toll polvillaan vuoteen ääressä. Toini vetäytyi hiljaa pois. Hän seisoi yksin portailla, nojautuneena kaidetta vasten, kun tunsi kepeän kosketuksen. Eilert Olsen seisoi hänen vieressään. Te täällä? Tulin teidän jälessänne kuultuani lähdöstänne. Toinin silmissä näytti hetkeksi kaikki mustenevan.
Ja hän hyväili pientä punaposkista Märtaa, joka seisoi nojautuneena hänen polveaan vasten ja hyppeli pyöreillä, lihavilla jaloillaan. "Pumpedump", toisti pikku tyttö, loi Eugeniin tummansiniset silmänsä ja hymyili niin suloisesti ja lempeästi kuin suinkin voi.