United States or Mauritania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Oi Jumalani, oi Jumalani, vahvista minua, että kärsivällisesti ja nöyrästi voisin sanoa: "tapahtukoon sinun tahtosi, eikä minun!" Rukouksessa kilvoitellessansa painoi hän tuskissaan käteensä petollisen raudan ja vienosti, kuten kukkanen illalla kupunsa sulkee ja päänsä kallistaa, vaipui vaalea immyt kalvenneena nurmi vuoteelle.
Eihän kuolokaan Hirmuvallassaan Ijät' olla voi. Kerran aukeaa Hauta, laukeaa Kahle henkien. Silloin keväimen Ijankaikkisen Olet kukkanen. Jouluna. Riemu tyyni, lauha Maata varjoaa; Ihmisille rauha, Onni tarjoaa Lahjojansa. Riemuin lapsen rinta, Sydän sykähtää: Lasta korkehinta Riemun päivä tää Muistuttavi. Riemun tunne jalo Poven täyttelee Vanhan: jouluvalo Häntä näyttelee Valon maahan.
Lintuset pesii Puussa ja maassa, Kalaset järvissä leikitsee; Povehen pelto Siemenen peittää: Kylväjä toivossa riemuitsee. Aik' oi kevähän Kultanen, kallis! Ihmisrintakin kukkahan saa. Kukkios, luonto, Kiitos se Luojan Kukkaisseppeltä luokohon maa! Kukkios ihmis- Rinta sa myöskin: Lempesi puhtain kukkanen tuo Herralle taivaan! Siit' oma kasvaa Lempesi, siit' elinvoimaa juo! Kukan kauneus.
Jos tämä yksinkertainen päätelmä kelpaa, niin hyvä on; jos ei, niin mitä siihen voi? Niinkuin ei ole muuta tosi sarvipäätä kuin onnettomuus, niin on kauneuskin kukkanen. Neiti käski viedä pois narrin; siis sanon vieläkin kerran: viekää pois neiti! OLIVIA. Ystävä, sinut minä käskin viedä pois. NARRI. Erehdystä korkeimmassa määrässä!
Eikö talvisää, Lumi, härmä, jää Tuhoksesi saa?» »Henki ylevä! Niinkö kysellä Kuolematon voi! Etkö Jumalaa Tunne korkeaa, Joka kaikki loi? Hän voi kukkasen Kautta pakkasen Ajan säilyttää. Talven kylmä sää Lauhtuu, lumi, jää Sulaa, lämpiää.» Katsos, ihminen! Kuinka kukkanen Elää, vihertää Kautta talvisen Kylmän, toivoen Kevään lämpimää. Henki, taivahan Lapsi korkean, Samoin tehkös, oi!
Muillekin pojille on Anettella kukkanen, paitsi tuolle Ristolle. Olisi sen nyt pitänyt se itsensäkin huomata eikä aina tungetella. Naimi olisi voinut olla hiukan vähemmän ystävällinen Hagmanille ja antaa Kaarinan... Kas niin, ovatko nyt kaikki valmiit? No, kelpaammeko nyt, mamma? Kelpaatte, kelpaatte. Tri s bien! Tri s bien! sanoi professorska. Repien!
Suurten pojat ne miks' ei muista Isäin tapoja, miksikä he Vihaa kantavat, josta Rauha Morvenin häirääntyy? Neito linnassa on; sen tähden Gall on jousensa unhottanut, Rurmar laulanut siitä, Eestä taistellut Klesamor. Shelman immelle kenpä kelpaa, Laakson kukkanen, ken sinut saa? Tuulosen sulotuokse, Hengittää sua kenpä saa? Viimein katkesi vaitiolo.
Ajatelkaa, että se käsi, joka teitä pienestä pitäin on auttanut, hyväillyt ja ohjannut, yht'äkkiä käy kylmäksi ja kankeaksi, että se silmä, joka teille on säteillyt, ei enää sitä tee, se korva, joka teitä on kuullut, ei enää kuule edes sydäntä särkevintä huutoanne, eikö se ole kauheaa? Ja kuitenkin on kuolema jotain niin läheistä, aina odotettua. Joka kukkanen kuihtuu ja kuolee.
Ei helmeydy soiton värähdyttämä sydän sen ihanampana, kuin ihminen sen syväsilmä kuningattaren edessä. Parsifal on kukkanen, Parsifal värähtää kukkasena Konviramurin edessä. Kuin värisevälehtinen, värisevätuoksuinen ruusu aukenee hän viihdytystähtensä edessä ja hukkuisi tuoksuna tähteensä.
*Kuningatar*. Vaiti, nyt hän taas alkaa. Kukkaset kummulla päivällä aukee, Yks vähä kukkanen nääntyy ja raukee Voi minun lintuni, Voi lintukultani, Lintu sininen, Sua oottelen! Joudu jo lintuni pois kotipuoleen, Florinna tornissa kuihtuvi huoleen. Voi minun lintuni, Voi lintukultani, Lintu sininen, Sua oottelen! Jospa ymmärtäisin, mitä hän tarkoittaa tuolla alituisella sinisellä linnulla.