United States or Algeria ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jok' inttäyksin turhin turmelee Mult' ilon haimit pienimmätkin, Ja valhe-elon ilvein häiritsee Maailman, jonka sydämeeni kätkin. Ja yö kun vihdoin mua varjoaa, Ma tuskitellen väännyn vuoteellani, Ja hurjat unelmat mua kauhistaa, Ja rauha kauas karkaa sielustani.
Eihän kuolokaan Hirmuvallassaan Ijät' olla voi. Kerran aukeaa Hauta, laukeaa Kahle henkien. Silloin keväimen Ijankaikkisen Olet kukkanen. Jouluna. Riemu tyyni, lauha Maata varjoaa; Ihmisille rauha, Onni tarjoaa Lahjojansa. Riemuin lapsen rinta, Sydän sykähtää: Lasta korkehinta Riemun päivä tää Muistuttavi. Riemun tunne jalo Poven täyttelee Vanhan: jouluvalo Häntä näyttelee Valon maahan.
Ei aikaakaan, niin saakin hän jo niitä osoittaa, kun silta täyteen Ryssiä samassa tuoksahtaa. Yks toisen perään rynnähtää, mut heistä joka mies sai oikeaan ja vasempaan, niin että tempun ties. Käsinpä tätä karhua ei voitu kukistaa, ja lähin mies se luodilta hänt' aina varjoaa; mut Ryssäin kiihtyy rohkeus, kun toivo heikkenee, nyt Sandels saapuu, huomaapi, kuin Dufva ottelee.
Ei aikaakaan kun näyttääkseen sai taitoansa hän, Samassa Ryssäin nähtihin jo sillan täyttävän; Mies miehen jälkeen syöksyvät, vaan aina ensimäin Sai oikeaan ja vasempaan ja kaatui toisappäin. Käsillä tätä jättiä ei voitu kukistaa Ja lähin miehens luodilta hänt' aina varjoaa. Kun vahingosta Ryssät vaan tulj rohkeammaksi, Tulj Sandels, näki joukkoneen kuin Duuva taisteli.
"Sillä Herra Jumala johtaa heidät elävien vesilähteiden luo ja pyyhkii kaikki kyyneleet heidän silmistään." "Kaikki kyyneleet heidän silmistään", toisti Mirjam. "Puhu vielä. Tuntuu niin hyvältä." "Siellä he elävät ilman toivomuksia enkelien tapaisina. He saavat nähdä Jumalan ja hänen rauhansa varjoaa heitä palmun tavoin.
Eip' aikaakaan, kun osoittaa hän niitä kyllä saa, kun silta täyteen ryssiä samassa tuoksahtaa. Ne tuli päälle tuiskunaan, mut niistä joka mies sai oikeaan ja vasempaan, niin että tempun ties. Käsillä tätä karhua ei voitu kukistaa, mies lähin muiden luodilta hänt' aina varjoaa; mut ryssäin kiihtyy rohkeus, min toivo raukenee; jo saapuu Sandels, näkee tuon, kun Tuuva taistelee.
Sua, lehdon soitin, siksi kuuntelen, Kuin sammuu illan rusko viimeinen, Ja öinen soihtu kalpee kuumottaa; Majalla neito nyt mua kohtajaa, Ja sitten, kuinka laulus ymmärsin, Suusanoin virka en, vaan suudelmin. Linnustaja-poika. Nyt lintu hyppii maassa vaan Ja lehvä varjoaa; En ampunut oo kertaakaan, Ja nyt jo illastaa.
Päivän Sana