United States or British Virgin Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !


"Eipä minun härkäni kaupunkiin tule." "Perästä kuuluu," sanoi Paavo. "Mitä kuuluu?" kysyi Petter, kallistaen päätänsä. "Kyllä minä teidän kujeenne tiedän, mutta vaikka sika saa kärsänsä aidanrakoon, ei silti niin paikalla saparo ole toisella puolella." "Perästä kuuluu, perästä kuuluu!" Petter ei huolinut kysellä enempää. He menivät tallin luo.

Mutta he olivat varoillaan; eivät virkkaneet sanaakaan, ettei heidän tietämättömyytensä tulisi ilmi. Kovasti teki mieli kysellä ja urkkia, sillä se oli niin hauskaa kaikki, että värähteli oikein hermoissa. Ylpeys kuitenkin esti; ei he toki näyttäisi tyhmyyttään, ei sittenkään. He kulkivat kotiapäin ja Lavonius astui reippaasti rinnalla.

Ei Mari huomannut kysellä sitäkään, miten tuo Metsälammen seutu omaksi saataisiin, eikä hän tuntenut sen tiedon tarvettakaan, sillä Jaakko oli sanonut saatavan ne aivan omaksi ja siinä oli Marille kylläksi tietoa ja vakuutusta, sillä olihan Jaakko hänelle kaikki kaikessa. Pian nukkui Jaakkokin, sillä elämän huolet tuntuivat olevan puoleksi poistetut.

Kun sattui aukkopaikka puheesen, teki mieleni kysellä jotakin Harjulasta, vaan aina pelotti, että jos luulevat mitä tahansa, ja sentähden arvelin, että suu kulta, elä virka mitään. Ja omille ajatuksilleni sanoin, että mitä se minua liikuttaa miten Harjulaiset elävät. »Eipä ollut meidän leivällä keliä, eipä tullut suurta koloa», arveli setä syötyämme.

»Minun täytyy totella kuninkaan käskyä, korkeasukuinen neito, eikä minun sovi kysellä siihen syytä», vastasi nuori soturi. »Oletteko te aatelista sukuperääkysyi sama kysyjä. »Sen voin vakuuttaa, korkeasukuinen neito», vastasi Qventin.

Poika istui samalle penkille kuin Mattikin ja alkoi siivosti kysellä mitä hän on miehiänsä ja mihin hän on kulkemassa. Lyhyesti ja jurosti vastaili Matti hänelle ja lopuksi selitti hän olevansa vanha tuttava tämän talon perheelle ja tahtoneensa tulla tervehtimään heitä, kun tilaisuus siihen oli. Kun hän oli saanut mielestänsä tarpeelliset selitykset, meni hän rauhallisesti pois.

Hän ei keksinyt enää mitään sanottavaa lapsille, vaan silitteli toisella kädellään erään valkotukkaisen päätä, toiseen hän nojasi ohaustaan. Nymark istui penkille ja alkoi kysellä lasten nimiä. Mutta silloin siirtyi Alma syrjään ja kääntyi erääsen vanhaan ukkoon, joka pöydän päässä kutoi verkkoa.

Kun hän oli noin 14 vuotias, saivat nämä ajatukset yhä enemmän valtaa ja hän alkoi kysellä äitiään ja ihmetellä, miks'ei hän niinkuin muutkin pojat saanut olla hänen luonaan. Judith-äiti ei siihen mitään vastannut. Mutta kerran oli Bård saanut hänet niin raivoisaan vihaan, ett'ei hän voinut itseään hallita ja silloin se tuli ilmi.

Mutta katsokaahan tuonne, neiti, se on suuremmoista, sanoi Henrik koettaen jo muuttaa keskustelun ainetta toisaalle. Neiti Hanna katsahti taas ja sanoi vaan: "ai kuinka kaunista". Sitten kääntyi taas takasin ja hänellä oli selvästi mielessä vielä kysellä samoja asioita, mutta hän ikäänkuin epäili, ja sanoi vaan yleisesti: No kertokaa minulle jotain Turusta. En minä ole koskaan siellä käynyt.

Nikkilä alkoi Elsalta kysellä, mistä hän sellaisia mietteitä on saanut, ja Elsa selitti takitilaan. Nikkilä vuorostaan kertoi vaimolleen Montinin rouvan Elsalle selittäneen ylellisyydeksi riisiryynipuuron ja synniksi tuominneen. »Vai niin, vai niin», arveli emäntä vakavaksi muuttuen. »Tottapa se sitten on, kyllä Montinin rouva tietää, hän on jumalinen ihminen