United States or Cambodia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Epäjärjestykseen joutunut kirjava puku, jonka värejä ei etelän loistava taivas ollut himmentämässä, näytti pohjolan valossa liian heleältä ja uskaliaan-tapaiselta. Rinta kohoili ihan näkyvästi. Vaitiolo kävi tytöstä tuskalliseksi. "Missä on kuningas, junkkeri?" kysy hän kimakalla äänellä, joka mielenkiihtymyksen tähden kuului melkein kiljumiselta. "Ratsasti vähän tarkastelemaan.
Johannes tarttui siihen ja puristi kovasti sitä. Sitten täytyi Aurankin peittää silmänsä kädellään. Seurasi pitkä vaitiolo. Sen katkaisivat vasta Jaakko Jyrkkä ja Muttila, jotka vihdoinkin olivat päässeet kadun yli pujottautumaan ja istuivat nyt heidän pöytäänsä remuisasti. Minä olin oikeassa, selitti Muttila voitonriemussaan. Sanoinhan minä! Se peruna-annos kuului sittenkin kotlettiin!
Uudistan siis sanani ja kiitän teidän anteliaisuuttanne. Mutta minulle itselleni on erittäinkin ikävää tällaiseen asemaan joutuminen.» Seurasi lyhyt vaitiolo, jonka kestäessä Cluny näytti aikovan jotain sanoa, mutta pysyi kumminkin äänettömänä. Samalla hän kävi kasvoiltaan yhä punaisemmaksi. »Minä olen nuori mies», jatkoin, »ja pyydän teiltä neuvoa. Neuvokaa minua kuin olisin teidän oma poikanne.
Rakastajattarenne kanssa? uskalsi Johannes kysyä. Anteeksi, vihityn vaimoni kanssa, hehetti ukko. Ja hänkin oli kiittänyt onneaan, että ylimalkaan palasi hengissä sieltä. Palasiko hän hengissä? uskalsi Johannes jälleen kysyä, rohkaistuneena äijän leikillisestä puhetavasta. Kyllä, hän elää, voi hyvin ja kukoistaa. Seurasi lyhyt vaitiolo. Hän on siis naimisissa, ajatteli Johannes.
Purppuravaippansakin, joka oli hänen hartioillaan, samoin kuin Matasuntan, hän heitti pois. Vapisten, sanattomana nojasi Matasunta seinään. Vitigestä tämä vaitiolo vaivasi. Kun hän itse kärsi kovasti, tunsi hän myötätuntoa tyttöä kohtaan. "Tule, Matasunta", sanoi hän. "
Kumpikin katsovat kyräten alta kulmiensa toisiaan, tietämättä oikein, mistä alottaa. Vaitiolo. LALLI: Kusta käyvät jalon vieraan askeleet? TUURA: Tulen Kokemäen Ylistarosta. LALLI: Siellähän se kuuluu saarnaavan se Ristin mies? TUURA: Jo on lähtenyt sieltä. LALLI: Turkuunko takaisin lähti? TUURA: Tätä kohti sanoi tulevansa. Tahtoi tavata Lallia. LALLI: Vai niin.
Seurasi hetken vaitiolo, jonka aikana Antti katsoi tiukasti ja suuttuneena merelle ja Soisalo puhalteli tyynesti savuja sikaristaan. Rouva ei ollut edellisen keskustelun aikana sanonut mitään, mutta kuunnellut sitä tarkkaavammin, seuraten jännitetyllä ilmeellä jokaista Soisalon sanaa ja äänenpainoa.
Mieltynyt kun oli pastoriin, niin jotain aivan imartelevaa hän tahtoi sille sen hurskaudesta todistaa, varsinkin kun morsian, ruustinnakin, oli kuulemassa. Niinpä hän yhtäkkiä siinä mielessä pastorille kehasi: »Mutta sinulle sitä ei toki ole annettu liikaa viisautta.» Rouvan silmät lensivät ihan pyöreiksi. Seurasi pitkä vaitiolo. Pastori aikoi hämmästyksissään aluksi jotain sanoa, mutta sotkeutui.
Se yksinäisyyden, hiljaisuuden runous alkoi painua sieluihimme, muodostaen mielialaamme, jonka oli herkentänyt tämä äkkinäisen tutustumisen synnyttämä oudostelu. Varsinkin Petterin mieli alkoi siitä ylentyä ja minäkin koetin parhaani mukaan tekeytyä luonnon kauneuden ja runollisuuden vaikutukselle alttiiksi. Kaikki se vuorostaan lisäsi taas Petterin ujostelua. Oli alkanut hetkisen vaitiolo.
Herra tohtori, herra tohtori! soinnahteli sieltä äkkiä heleä nais-ääni. Tulkaa tänne! Joko teidän vieraanne on mennyt pois? Ei vielä! Ikkuna sulkeutui rämähtäen... Hän rupesi jälleen hitain askelin permantoa mittailemaan. Seurasi pitkä vaitiolo. Kumpikin mietti omia mietteitään.