United States or Sint Maarten ? Vote for the TOP Country of the Week !


Eräänä päivänä pyysi Eva Ofelia tätiä leikkaamaan osan hänen kiharoistaan, sillä hän tahtoi jaella niitä ystävilleen muistoksi. Ofelia tuli saksineen ja pian oli Evalla syli täynnä pitkiä kiharoita, joita hän vakavasti katseli ja punoi laihojen sormiensa ympäri. Vähä väliä hän myöskin loi katseensa isäänsä, joka seisoi siinä synkän näköisenä huulet kokoon puristettuina.

Mut hänen laumansa niin uutta ruokaa nyt himoo, ettei toimeentulla voi se jakautumatta eri laitumille. Ja mitä etempänä lampahansa hänestä harhailee, sen tyhjempinä ne utareiltaan kotihinsa palaa. On niitäi, jotka vaaran nähden liki pysyvät paimentaan, mut harvat on he; kaavuiksi heille vähä vaate riittää.

Ensimäinen paikka, johon menin, oli, niinkuin sen jokainen arvaa, Rauhala, jossa minun paraat ja ainoat ystäväni olivat. Se oli myöhän lauantai ehtoona, kuin minä tulin paikkaan. Leski ja vähä Elina olivat juuri ehtoollisella. Tervehdettyäni nousivat molemmat ruoalta ja tulivat vastaani sydämmellisesti toivottaen terve tultua.

Mutta muutamia viikkoja sen jälkeen kohtasi nuori munkki hänet likellä Dominikanin-luostaria ja kysyi, oliko hän se pappi, jonka luona eräs kiertävä kirjakauppias oli viettänyt yön vähä aika takaperin.

Elsa katsoi terävästi äitiä, ja kun ei huomannut hänessä mitään entistä oudompaa, katsoi hän tutkivasti Liisaa silmiin. Liisa tarkasti häntä terävällä katseella, jota Elsa arasteli ja punastui vähä väliä. Mutta ylpeänä sanoi hän ja äkäisesti Liisalle: »Mitä katsot!...» »Kuule, onko?...» yritti Liisa jotakin kysymään käyden kiihkeän näköiseksi.

Hän sanoi "sulavansa" minun sanoistani. Minähän sulan kuin vaha hänen henkensä liekissä! Hänen sanansa kaikuvat kuin soitelma korvissani. Pakene, luvaton soitelma! Ei! Kaiu, iäti kaiu! Mutta onhan hän liiaksi minun kaltaiseni, hän ei sovi minulle. Paremmin sopii papille yksivakainen Heleena. Häneen pitää minun tutustua. Hän nojasi päänsä käsiänsä vastaan. Taasen pilpatti oksalla peippo.

Ois tuohon emo sanonna: "On mulla vähä ituja, Pikkarainen maltahia." Mahoit ennen maammo rukka. Kun emo minua tuuti, Niin se tunti tuskiksensa; Kun emo minua vaali, Niin se vaali vaivoiksensa, Suruksensa suojaeli, Kaihoksensa kasvatteli.

"Saatanhan minä Tervosta kengäkset noutaa ... ei sun sentähden tarvitse..." "Kyllä emäntä ne valitsee, kunhan vähä osviittaa annat, niin että ei sun siitä tarvitse huolehtia..." "No, elkää koettakokaan, isäntä, en minä kuitenkaan jää, en ..." kivahti Lippa, kourasi jauhoja vasemman kätensä täyteen ja niitä verkalleen solutellessaan oikealla kädellään hierintä pyöritti.

Komitea avasi sen puoleksi, mutta väsyi kesken 40 tuhannella markalla keksi niin vähä uusia virkamiehiä. Nyt on solmu auki. Niin paljo uusia virkamiehiä mustalaiskysymys lopullisesti ratkaistu eikä se maksa valtiolle penniäkään koko juttu ei yhtä komiteamiehen päiväpalkkaa. Sillä viisaus on ilmaiseksi annettu ylhäältä. Sentähden minä en siitä ota mitään maksua.

"Laittakaa minulle vähä viiniä," sanoi lääkäri, ja musta mies kantoi esiin pienen kultapikarin, josta hän valutti muutamia pisaroita Valdemarin suuhun, samalla kun rouva nosti hänen päätänsä. Musta mies kumarsihe sairaan vasemman käden ylitse, jota suuteli ja kostutti kyyneleillänsä. Valdemar tahtoi puhua, mutta ei hänellä ollut siihen kykyä.