United States or Northern Mariana Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Villon nousi jalustimilleen seisomaan. Ja kun oli ko'okas varreltaan, saattoi hän nähdä muiden yli. "Tuhannen sarvipäätä!" hän huudahti, "sehän on karhu! kauhean iso karhu, jota nuori sotamies tai pikemmin oikea lapsi kuljettaa ja tanssittaa."
»Eipä mitään toki, rakas veljeni, lausuinhan vain mielipiteeni asiassa.» Kun sitten paistia ympäri pöytää tarjoiltiin, lausahti majuri: »Tahdonpa herroille kertoa, että olen itse nämä pyyt, tuhattulimaista sarvipäätä soikoon, ampunut joka ainoan. Sepä olikin onnellinen metsästyspäivä. Viisi pyytä kahdella laukauksella tipahti.»
Kun teurastettiin kolmattakymmentä lammasta, suuria kuin peuroja, siihen kaksi sarvipäätä, suurta kuin hirveä ja lihavaa kuin hylettä; siihen kolme sika röhnää kuin virtahepoa, niin niistä röykkö pääsi lihoja. Niin, siinä rasva räiskää, ennen kuin ovat kaikki luina ne liharoviot. Ja vielä olisi ollut tapettava se kaksivuotinen härkäkin. Se on koko peto. Ei uskoisi sitä kaksivuotiaaksi.
"Tuhannen sarvipäätä! mitä sinä täällä te'et?" Villon huudahti. "Ensinnäkin tulin sinua tapaamaan, François ystäväni. Toiseksi, olen seurannut kreivi Campobasso'a, joka minun lähettää itselleen vastaan-ottoa kuninkaalta pyytämään." "Ahaa! tulette Bern'istä?" "Niin, ja olemme kulkeneet Granson'in kautta, tappelun jälkeisenä päivänä." "Loistava onni! Martti ystäväni.
Kaksi kättä tarttui hänen kurkkuunsa, ja ääni sanoi: "Suokaa anteeksi, matkamies ... minun tekisi mieleni vaihettaa kanssanne vaatteita, etenkin jos joku ecu sattuisi taskuissanne olemaan." "Tuhannen sarvipäätä!" Villon huudahti; "se on Martti Troussecaille!" Tästä lempi-kirouksesta hänet Troussecaille oitis tunsi. "François ystäväni! Eiväthän siis saaneetkaan sinua kiinni?
Tuhannen sarvipäätä! vartoohan meitä vaivaisia tulinen tukkajuhla. EERO. Mikä eroitus: jänkkäillä aapistoa lukkarin ovinurkassa, tai hurraten ja laulellen viettää iloista joutomaanantaita iloisten kumppanien kanssa. JUHANI. Eroitus on hirmuisen suuri, suuri kuin syvyyden kaivon ja taivaan välillä. Veljet, mihin astumme? EERO. Astukaamme taivaasen vaan.
Villon ja Fridolin olivat pian pystyssä. Troussecaille vielä ei liikkunut paikaltaan. "Ylös! ylös vaan, laiskamato; jo lähdetään!" "Kyllä, kyllä; tässä olen!" hän vastasi yrittäen nostaa peittoansa. Peitto mörisi. "Tuhannen sarvipäätä!" hän huudahti, "karhuja jukoliste! ... syödä niitä, se vielä käy laatuun; mutta maata niiden kanssa!..."
Oli siinä muudankin kuva, Jooseppi paimenessa. Siinäpä on sarvipäätä, lammasta jos lehmääkin. On. Ja vasikka, totta vieköön, täydessä laukassa, häntä pystyssä. Niin todella, häntä pystyssä ja vähän käppyrässä. On se vähän tarpeetonta, että on kuvattu vasikka tuolleen, häntä siivottomasti pystyyn. Se nyt ei juuri kuvaa kaunista. Niin tuumasi heti postimestari, jotakin moittiakseen.
Jos tämä yksinkertainen päätelmä kelpaa, niin hyvä on; jos ei, niin mitä siihen voi? Niinkuin ei ole muuta tosi sarvipäätä kuin onnettomuus, niin on kauneuskin kukkanen. Neiti käski viedä pois narrin; siis sanon vieläkin kerran: viekää pois neiti! OLIVIA. Ystävä, sinut minä käskin viedä pois. NARRI. Erehdystä korkeimmassa määrässä!
Juttele minulle jotain hauskaa, Mikko Vilkastus, ja ilauta ihmissydäntä. MIKKO. Tahdotko kuulla jotain herra Munkhausista ja hänen matkoistansa? ESKO. Jutteleppas! Ei, elä mistään juttele, nyt en siedä kuulla mitään, vaan mykistän itseni äänettömäksi murhepatsaaksi tienviereen tähän, nukun ijäksi enkä tiedä ihmisten naurusta tämän hääretken ylitse. Tuhannen sarvipäätä, Mikko!