United States or Lesotho ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta jos sen annetaan seista ja hellivän sydämen lahjoilla häntä muistetaan, ei ikuinen jää eikä lumi enää koskaan Suomea peitä eikä hyvä Haltia sille koskaan lakkaa lämpöään leyhyttämästä. Sentähden sille vielä tänäkin päivänä nuori kansa tyynin kesäilloin kantaa laulunsa lahjan ja ilonsa uhrin.
Mutta lukemattomat rypyt hänen suunsa ympärillä näyttivät nyt tyhjiltä ja synkiltä, sillä se omituinen hymy, joka niissä tavallisesti väreili, oli kadonnut. Oli maaliskuu vuonna 1829, yksi vuoden kauneimpia päiviä. Lumi oli äskettäin sulanut, katukivet olivat kuivat, ilma lenseä, ja leivot lauloivat korkeudessa.
Eipä sulanut yön tuoma lumi, tuulen teille vierryt pilven veikko, pysyi poika, nousi nuorukainen. Ensi vuotensa hän jouten juoksi, vuonna toisena jo kasket kaatoi; eikä mennyt kesä neljäs vielä, kun jo karhun tappoi, karjan surman. Missä on nyt miehen maine, jonk' ei kuultu vertaa kunnaan näillä mailla? Missä kasvattajan toivo?
Virtain ja järvien rannoille on näiden seutujen harvalukuinen väestökin asettunut, raivaten sinne niittyjä ja pieniä peltotilkkuja. Maanselän itäpuolella olevat seudut ovat varsinaista vuorimaata. Kuusamoa kutsutaan pohjolan Sveitsiksi. Sen korkeilla vuorenhuipuilla pysyy lumi melkein koko kesän sulamatta. Etelä-Pohjanmaa on rinnemaata, joka hiljalleen viettää mereen päin.
Kaunis on siinä hän nukkuessaan, surutonna ja tyynnä, kaunis niin kuin vanha on, kun lumi peittävi hapset, huulilt' on puna pois sekä kuihtuen kuivunut poski, mut elo pitkän pitkä ja turvasa, lämmin ja kirkas otsaan uurtehiseen kuin ehtoo luo kajastuksen.
Silloin kuin alemmilla seuduilla syysleikkuu jo on tehty, niitetään ja kuivataan sitä ylempänä parhaallaan; sitä ylempänä taas ensimmäiset niityn kukat vasta kukkivat ja vuoren huipulla lumi pilviin kurottaa.
Talvi tuli suurilla askelilla kylään, ihmiset olivat enimmiten kotoisella ja nautitsivat kesäisen työnsä koottuja hedelmiä; elon puiminen ja pellavan loukutus olivat ainoat raskaammat työt. Kun ne oli tehty, vallitsi hiljaisuus koko kylässä. Lumi pyrysi, kaikki mielellään pysyivät lämpimässä tuvassa. Silloin hiljaa hiipi paha olento keskellä päivää kylän läpi, se oli: ikävä.
Hänen luotaan tulen minä sinun, valkean vanhuksen luo sanomaan hänen nimessään: Valkea vanhus, lumi hiuksinen, ilman lupaa olet asettunut minun maalleni, ottaen haltuusi lavean kaistaleen minun alueestani ja syöttäen siinä karjaasi ja laumojasi. Tämän voin antaa anteeksi, sillä minä rakastan valkoisia miehiä ja tahdon asua rauhassa heidän ja heidän sukunsa kanssa. Mutta sinä olet enemmän tehnyt.
Lumi ompi peittänyt Kukat laaksosessa, Järven aalto jäätynyt Talvi-pakkasessa, Varpunen Pienoinen Syönyt kesän einehen; Järven aalto jäätynyt Talvi-pakkasessa. Pienen tuvan ovella Seisoi tyttö-kulta: "Tule varpu, ilolla, Nouki siemen multa. Joulu on. Koditon Varpuseni onneton. Tule tänne ilolla, Nouki siemen multa."
Tokkohan? sanoi Matti. Täytyy, sanoi Maija, sillä ihmisen tulee olla ovela. Tokkohan? sanoi Matti vielä kerran. Pikku lintu pesähäs Lennä leposalle. Unta, pieni, silmähäs, Rauha nukkuvalle! Lumi tuolla lankeaa,
Päivän Sana