United States or Western Sahara ? Vote for the TOP Country of the Week !
Luutnantti vapisi, kun hän joi. «Minä en tiedä, mikä minun on; minussa sanoo joku, ettei minun pitäisi juoman«, puhui hän kreiville. Kreivi nauroi. «Juo sitä enemmän, että tuo joku sinussa saisi vähän hänkin!« «Kenties sinulla on oikein«, lausui alakuloisella äänellä Leist. «Viini on ennen maistunut. Kummaa ettei se nyt maistu«. Ilta kului, ja sen kuluessa yhä iloisemmiksi muuttuivat vieraat.
Valistusta, jok' ei Luojaa Kammo niinkuin turman tuojaa, Vaan vie luodun Luojan luo; Valistusta, jok' ain' uutta Voimaa, uutta, ihanuutta Lähteist' ikuisuuden juo. Valistusta moista suosi, Kansani, niin onnen vuosi Sulle kerran koittavi! Moisen valon lipun alla Taistele, niin kunnialla Kruunataan sun taistosi! Mutta sivistyksen kuona Suojaa älköhön sun luona Konsaan saako, kansani!
Sun kätes herpoaa ja vaipuu jo, On tylsä nuoles, jousen jäntees veltto, Ei sotaan pysty miekkas ruostunut, Se särkyy, viikatteeksi taotaan Ja lapses orjina saa sillä niittää. On valtikkasi ontto ruokosauva, Se katkeaa näin sisus puuttuu rautaa. On lihavuuttaan raskas kansasi; Kuin baasanhärkä villi, riihoton Se kiimailee, syö, juo; ei aurallen Se suostu teuraaks täytyy.
Juo, juo ainiaan,
Niin, luonnon laulun sävelvuo Se rikkahana kaikuu rinnassamme, Sen lähtehistä hengen juuret juo Jo syntymässä, Sen vienon hellät sävellainehet Ne meissä tuudittaapi tuntehet Jo kehdossamme; Ja elämässä Ne aina, aina sitten kaikuu, raikuu;
»Pila-Kir|oituksia»-runovihkosen loppuun oli Juteini liittänyt lystikkäät »Juoma-Laulun» ja »Kesti-Laulun», jotka tähän painatamme. Juoma janon sammuttaa, janotakin juoda saa kuiva-kaulainen. Poika-joukko, laula, juo; kallis ombi kannu tuo vahto-harjainen. Olut onnen vahvistaa, kannu kestin kaunistaa hurratessamme. Riemu rinnat ylendää, vaivammekin vähendää lorutessamme.
"Juo huoleti; Maranna on vain täydellinen mökin-eukko ja hänellä on raskas risti hartioillaan: kyllä mä hänet saan leppymään jälleen". Niin lohdutteli Amrei. Laupias sisar. Nytpä oli työtä ja tointa uudistalokkaan talossa.
Topias antoi kummallekin pojalle kymmenen penniä, lausuen antaissaan: "Täysinäisen herran saatte kumpikin sitte." "Mutta ettehän vaan syö sanaanne?" "Ja juo lupaustanne." "
Vapaudenhedelmää ei vielä Kasva toki Veldeslaaksossa, Vaikka siellä vuorituuli huokuu, Ilma puhdast' on ja raitista. Vaikka raikkahasti iltasilla Kansa joskus juo ja kirkuaa, Hengenkielet sen on soinnutonna, Luonto ääniään vaan irroittaa. Vaikka laakson kymmenkunnat kirkot Soittelevat kilvan kellojaan, Soittavat öin, päivin, illoin, aamuin, Kansaa eivät nosta kuitenkaan.
Mutta viisi hän minun sanoistani välittää. Itselleen sanoo nyt jo olevan yhtäkaikki, olivatpa asiat vielä mitenkä olivatkin: hyvästi tai huonosti, se oli hänelle aivan samantekevä. Hän kuihtuu ja laihtuu vaan yhtämittaa, eikä syö, eikä juo paljon mitään.