United States or Saint Vincent and the Grenadines ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Mutta minä en jaksa elää, jollen juo; sinä et tiedä, mitä minä tänään olen saanut kärsiä.» »Ehkä tiedänkin, ehkä en, mutta sen tiedän kuitenkin, että se ihminen ei ole onnettomin, jolla on luotettava ystävä, ja jonka sydäntä ei mikään rikos raskauta.» »Niin, tiedän minä yhden, joka kärsii enemmän kuin minä. Kuules, Martti, minä en toiste maista viinaa. Minä voin kärsiä.» »Se on oikein!
Näki, kuinka täyttyi, haipui ja vaipui tyrskyyn tuo. Hänen silmänsä umpeen vaipui, ei koskaan hän enää juo. RUUSU METS
Ja vaikka kuolon jokaisen ma kärsin, minkä ihminen olenhan juonut kumminkin ma maljast' autuuden. Ma tunnen voiman nautinnon ja hurman naisen suutelon elämän viini huulillain ma iloon humallun. Ens-maljani! sen elo saa. mut toinen juhlii kuolemaa! Ja joku toinen »minä» juo ne maljat kuoltuain. Jumala, mies sun ajamas oon onnest' Edenin... Mut siellä sinun uhmallas ain' elän kuitenkin.
Se on usko lunastukseen meidän Herramme ja Vapahtajamme ristinkuoleman kautta. Ja jos tässä uskossa käyt Herran Pyhälle Ehtoolliselle, niin sovitat rikoksesi Jumalan edessä. Tutki siis ja koettele itseäsi vielä, onko sinussa elävä usko, sillä joka kelvottomasti syö ja juo, hän syö ja juo itsellensä iankaikkisen kadotuksen.
Rouva katseli häntä nähtävällä mieltymyksellä. Sievä tyttöhän sinä olet, hän sanoi ja nipisti häntä tuttavallisesti leuasta. Mutta muistakin, ettet heti juo itseäsi juovuksiin. Tätä varoitusta ei Jaana ymmärtänyt. Rouva antoi pöydältä hänelle tarjottimen käteen. Siinä oli paljon laseja ja koreakylkisiä pulloja. Täällä mahtaa olla suuret pidot, ajatteli Jaana.
Mutta yleisö vaati yhä lisää ja hänen täytyi istua jälleen soittamaan. Nalle notkutteli mielelläänkin vielä valssin pari. Mutta sitten pisti sen turpeahkon, kippuranenäisen markkinamiehen päähän tarjota Nallelle pieni naukku taskumatistaan. Juo, poika! sanoi hän. Juo sinäkin, kun on markkinat! Juo, kun saat, niin et ole köyhä etkä kipeä.
Kuninkaallinen majesteetti, niinpä tietenkin! BUYCK. Kiitän kaikesta sydämestäni, koska niin pitää olla. SOEST. Ihan niin! Sillä meidän hispanialaisen majesteettimme maljaa ei hevillä juo alankomaalainen sydämestään. RUYSUM. Kuka, mitä? Näet, Fiilippi Toisen, Hispanian kuninkaan. RUYSUM. Kaiken armollisin kuningas ja herra! Jumala suokoon hänen kauvan elää!
Joko se oli tyttö täällä valmiiksi katsottu ennen lähtöä, neljä vuotta sitten? MIKKO. Jo se oli. RIIKKA. Kas vaan! Eihän siitä silloin mitään kuultu. Se on sitten asia jo pantu alkuun? MIKKO. Silloin se pantiin hyvään alkuun. ANNA LIISA. Johannes lähdemmekö kävelemään? RIIKKA. Ei, anna Johannes juo kahvia ensin. KORTESUO. Mitäs nyt kävelemään?
Mutta onhan sen verran, että on oma hökkeli missä asuu, niin että ei tarvitse toisen luvan nurkassa loisina vetelehtiä... Siinä olisi nyt sitä kahvin tapaista! Juo sinä Ihalainen tuosta rivattomasta kupista! Vatanen ottaa sen ripaniekan.» Alettiin hörppiä kahvia. Jussi mietti yhä sitä ihmeellistä asiaa, että Kaisan mies oli kuollut eikä siitä ollut sinne Liperiin mitään kuulunut.
»Juo, syö, lemmi, holhottini!» hän virkkoi. »