United States or Somalia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Se on saanut hylkeenpaistin haistimiinsa; siitä olisi tullut herkkupala hänen penikallensa. Mutta karhunpöysti ei maistu huonolta myöskään. Ulos siis! Eteenpäin!" Hän hyppäsi rekien ylitse, ja Robert seurasi häntä kantapäillä. Emä oli nyt päättänyt paeta, mutta hän ei päässyt kyllin nopeasti, sillä poika viidytti häntä.
Mikään ei enää houkuttele häntä, ei mikään maistu miltään, ei tiedä mitä tehdä, kuinka elää. Hän on yhtä valmis seuraamaan Kristusta kuin vainoamaan häntä. Hän ymmärtää hänen oppinsa ylevyyden, mutta samalla se on hänestä voittamattoman vastenmielinen. Hän ymmärtää, että vaikka hän omistaisikin Lygian, niin ei hän omistaisi häntä kokonaan, sillä hänen täytyisi aina jakaa hänet Kristuksen kanssa.
»Tämä on hyvä», sanoi räätäli. »Sytyttäkää se. No eikös se maistu hyvälle? Ja entäs hieno tuoksu sitten!» Ukko Witt imi imemistään, mutta ei saanut kapinetta palamaan. »Malttakaas», sanoi räätäli. »
Ellei kateus olisi liian alhainen tunne minunlaiselleni miehelle, niin melkeinpä katsoisin kateudella teitä punaposkisia, virkeäsilmäisiä koulupoikia, jotka saatte koko kesän olla omissa valloissanne ja nuoruuden mielellä nauttia luonnon nuoruudesta. Mutta enhän voi teitä kadehtia. Eihän se ole teidän syynne, ettei minulle elämä enää maistu samalta kuin teidän ijällänne.
"Minä en ole mikään kirjanoppinut, mutta sanotaanhan noita olevan kaksikin, jotka ihmisestä kuoleman jälkeen huolen pitävät ... Ottakoon nyt kumpi ensin ennättää minulle ei maistu elämä enään miltään, enkä minä voi välittää mistään mitään", sanoi Juuse uupuneena. Kauhistuen lähtivät eukot pois. Kolmen päivän perästä tulivat he taasenkin Juusen mökkiin.
"Ei, ei! pois täältä mä tahdon, pois kansani kurjan luo, sen vaivat ja näljät mä kannan, kunis kuolema lohtua suo. Hyvät herrat, mun lähteä täytyy, mua kutsuvi velvollisuus! Tähän seuraan en minä kuulu, sen vieras on kansallisuus: minä kaukana korvessa synnyin, katovuodet ja hallat mä näin, ilojuoma ei maistu mulle, nämä muistot on mielessäin.
"Aina Flemingistä ja yhä Flemingistä, jota joka päiwä saa kuulla", sanoi Riitta, leikaten eteensä paistia. "Sst! hiljaan, Riitta! Se on hywin waarallista, tänä aikana puhella niin sillä hänen herruutensa " "Siinäpäs se nyt on, ihan kylmää, se ei maistu enää millenkään", huudahti Riitta rouwa, peittäen paisti=palaisen takaisin lautaselle.
MEFISTOFELES. S' ei maistu teille makealta? Sanoa kaino "hyi" no siihen teill' on valta. Puhtaille korvillen se loukkaavalta soi, Jot' ilman puhdas sydän ei olla voi. No niin: suon teidän lystiksenne Välisti valhetella itsellenne! Vaan kauan ette tuota kestää voi. Teit' onhan tuska, huimuus, kauhu Niin runnellut, ett' ootte varjo, sauhu. Jo riittää, hoi!
"Hyvä herra", hän sanoi, ikäänkuin unissaan puhuen, "jalo sir Kenneth eikö teistä samoin kuin minusta, Clyden vesi maistu kylmältä ja virvottavalta, kun olemme Palestinan suolaisista lähteistä juoneet?"
Mukanani tulleet keksit ovat jo aikoja loppuneet, joten minä aamiaiseksi ja illalliseksi saan nauttia silkkaa teetä. Limppu ei siltään maistu. Milloin illalliseksi tarjotaan tattariryynivelliä, jätän sen aamuksi, jolloin se hyytyy puuromaiseksi aineeksi. Puolittain väkisin syön sitä sitten aamuteen ohella pari lusikallista, tyhjentäen loput W.C:hen.