United States or Portugal ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Surkutelkaa minua, mutta elkää uudelleen repikö sydämmeni haawoja. Minä olen onnettomin ihminen maailmassa. Minulla ei ole mitään toiwoa elämästä." Ebba rouwa nosti itkewän tytön, syleili häntä ja näytti hänkin heltywän niin yksinkertaisesta murheen osoituksesta. "Minä teen kaikki, mitä woin, pelastaakseni häntä kuolemasta", sanoi hän, "mutta enempää en woi luwata.
"Se on yhtä mustaa kuin hänen kawala sielunsa haha! minä tawoitan hänen sydäntänsä, waan sitä ei ole kellään puolalaisella." "Anna, Anna, minun Annani", huudahti Ebba rouwa, mennen hänelle wastaan. "Ha ha haa!" nauroi Anna hurjasti.
Tyytymättömän näköisenä riensi rouwa lapsikamariinsa, sitten kuin hän oli wettä ja sokeria tuonut, luoden mennessään yliolkansa halweksiwan katseen jättämäänsä joukkoon.
Illemmällä ilmoitti hän juhlallisesti perheensä läsnäollessa, ettei hän nyt ole enään tyttärensä ja konttoristin yhdistymistä wastaan, jos waan he itse niin tahtowat. Kyllä sen arwaa, minkä waikutuksen tämä odottamaton ilosanoma teki tehtailijan waimoon ja tyttäreen. Rouwa itki ilosta niinkuin pieni lapsi.
Hän käski aiemmin kuin tawallista warustaa makuutilansa, ja niinpian kuin Ebba rouwa oli antanut hänelle luwan mennä maata, hän wiskautui waatteet päällä tilallensa. Seinäkellon yksitoikkoinen napsutus kuului salista. Se löi kymmenen. Anna luki pian joka napsauksen, odottaessaan sen lyöwän yksitoista. Mutta aika tuntui hirmuisen pitkältä.
Sitä ennen täytyi heidän kuitenkin miehissä nostaa Lewenius kamarin sänkyyn, sillä hän ei kyennyt liikkumaan. He toimittiwat lääkärin sitomaan hänen katkenneita kylkiluitansa. Hywäpä oli, että kunnassa oli lääkäri. "Nyt ei tekisi pikkanen pahaa", sanoi Longman, kun he oliwat saaneet Leweniuksen wuoteesen. "Sitä ei nyt tule; wiimeinen oli karahwiinissa pöydän kaatuissa", sanoi rouwa.
"Huonoja welwollisuuksia juomawelwollisuuksia. Korkealla luulette olewanne, mutta alhaalla olette. Ei tuota elämää hywä peri", sanoi rouwa, mutta samassa hän kuitenkin meni toimimaan wettä ja sokeria. Niin, niin welwollisuus, welwollisuus. "Senkin roistojoukko", mutisi rouwa miehensä ohi mennessään. Nimismies loi waimoonsa tyytymättömän, kysywän, tuiman ja käskewän katseen.
Olipa niinkuin salama olisi satoja nuoliaan laukonut yhtaikaa aiwan talon huoneitten sisällä. Kaikki, sekä wieraat että talonwäki hämmästyiwät aiwan sanattomaksi ja katsoiwat toisiansa kysywästi silmiin, ja nuorten ilo taukosi siihen paikkaan. "Herra Jumala! Mikä se oli?" tointui kirkkoherran rouwa wihdoin ensimäiseksi sanomaan. "Ukkonen", sanoi joku.
"Ei saakeli istukaahan nyt toki ... eihän se sowi ... minä tulen pian", sanoi nimismies towereilleen ja meni waimonsa jälkeen. "No mutta kaikkia pitää nähdä ja kärsiä. Wedit nuo taas tänne yökaudeksi pauhaamaan ja mässäämään ... ei saa hetkeksikään lepoa, kun tuo lapsikin on sairas, sanoi rouwa nimismiehen huoneesen tultua.
"Tässä ei auta nyt siiwous eikä mikään, waan ylös nyt pitää nousta; kello alkaa käydä jo kymmentä", sanoi Longman perään antamattomasti. Samassa ruwettiin kiireesti kolkuttamaan owea. Rouwa kiirehti kyökin kautta porstuaan. "Onko nimismies kotona?" kuultiin kolkuttajan sanowan. "Ei, ei hän ole", sanoi waimo. "Missäs hän on? Minulla on kiire enkä joutaisi odottamaan."