United States or Guam ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tämä pieni, lapsellinen olento, joka tuskin näytti päivääkään vanhemmalta kuin nähdessäni hänet rautatiepostivaunussa, oli nyt leskenä vieraassa maassa, kaukana kaikista ystävistä, jos en minä semmoiseksi osoittanut itseäni. Minulla oli mukanani kirje, jonka hänen isänsä oli lähettänyt hänelle.
Joskus sitte toiste . Nyt minulla ei ole salkun avainta mukanani. Ei tarvitakaan, rakas Asta. Sillä en kuitenkaan lue koskaan äitisi kirjeitä. Sitte minä joskus, jonakin rauhallisena iltahetkenä, kerron sinulle jotakin niistä. Niin, se on toista. Vaan pidä sinä vain äitisi kirjeet. Eihän sinulla olekaan kovin monta muistoa hänestä.
Paetessani se unohtui käteeni ja olen sitä sen jälkeen aina pitänyt ladattuna mukanani, jollei muuta niin tehdäkseni sillä nopean lopun itsestäni, jos uudelleen olisin joutunut samanlaiseen asemaan. Mutta, Jumalan kiitos, täällä olen saanut elää rauhassa.
"Vihdoin hän saavutti seitsemännentoista ikävuotensa; hänen ei enään käynyt jääminen kasvatuslaitokseen. Minä olin suuressa pulassa. Vihdoin hyvä ajatus juolahti mieleeni; minä päätin ottaa eron palveluksestani, lähteä ulkomaille yhdeksi tahi kahdeksi vuodeksi ja viedä Asja mukanani.
Muistan nuo alpit, nuo syvät, hiljaiset, tuoksuvat laaksot, joissa luonto viettää ikuista sabbattia, näen myös tuon viehättävän puuryhmän ja kukkaset; näen kuutamon lahdella ja tähdet yllä metsän rauhan. Kuulen myös Eolin-harpun sointuvan valittavat sävelet. Onneksi minulle, että voin viedä Stansvikin muistossa mukanani!»
Inkeri kävi tarkkaavaiseksi: hänen silmänsä seurasivat herkeämättä Eerikin huulia. Tämä jatkoi: Kirjoitus, jonka mainitsin, tuotiin minulle tänä iltana. Se on minulla mukanani, ja minä pyydän, että niin tarkkaan kuin mahdollista kuuntelisitte joka ainoata sanaa, kun minä nyt sen luen. Samassa kuului ulkoa kimakka, huikea vihellys, niinkuin merkinantopillin ääni.
Eilen tuli laivalleni kanootti, jossa oli kuusi nuorta intialaista; heistä pidin laivallani viisi, jotka tuon mukanani. Lähetin miehiä erääseen länsirannalla olevaan asuntoon, josta tuotiin seitsemän naista, isoja ja pieniä, sekä kolme lasta. Teen tämän toivoen, että intialaiseni viihtyvät Espanjassa paremmin, kun heillä on mukanaan oman maansa naisia, kuin jos heillä ei olisi mitään.
Se mukanani vaeltaa, Jos minne kulkenen; Sit' aattelen, jos puhelen Tai muita kuuntelen. Siit' erota en tahdokaan, Se kanssain vanhentuu. Se minun on! Ei niitäkään Siit' tiedä kenkään muu. Muut muistot haihtuu, katoaa, Yks säilyy yksinään: Onk' iloinen vai suruinen, En tiedä itsekään. Uusi aika.
Pihaportilla oli meitä vastassa suurikasvuinen, kaunis ja yli viisikymmentä vuotta vanha mies, joka lausui jotain Alanille geelinmurteella. »James Stewart», sanoi Alan, »pyydän sinua puhumaan skotinkieltä. Minulla on täällä mukanani eräs nuori mies, joka ei ymmärrä geelinmurretta.
Jos suvaitsette, ilmestyn luoksenne, luistimet mukanani, yhdentoista jälkeen.» Alma kirjoitti yhden ainoan sanan vastaukseksi: »Tulkaa!» Kiireesti hän nousi ylös, puki päälleen ja hautoi kasvojaan kylmällä vedellä. Hänellä oli toivoa taaskin. Nymark lohduttaisi ja turvaisi häntä kaikkia pahoja ihmisiä vastaan.