United States or Bosnia and Herzegovina ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta se kaikki on Jumalan kädessä." Luettuaan Yrjön kirjeen Anna luuli lewollisesti woiwansa odottaa päiwää, jona Yrjö oli tulewa. Mutta, kuta enemmän määräpäiwä läheni, sitä suuremman ahdistuksen hän tunsi rinnassaan. Hänen oli wihdoin mahdoton eroittaa ajatuksistaan niitä kuwia, mitkä joka päiwä eläwämmästi liikuttiwat hänen olentoansa.
Hän oli juuri herennyt kirjoittamasta wiimeistä pariskuntaa kuulutuksiin huomiseksi ja laski kädestään kynän, morsiusparin astuessa owesta ulos. Hän huokasi silloin sywästi ja jäi mietteisiinsä. Silloin pistäysi kamariin hänen waimonsa ja astui hiljaisin askelin pöydän luo ja istahti miehensä wastapäätä, sukan neulominen kädessä. "Muistatko, Riitta, mikä päiwä on huomenna?"
Semmoisesta ajatustawasta hän noin nuorella iällä pakotti pojan kowaan ruumiilliseen työhön, waikk'ei suinkaan hänestä wielä semmoiseen olisi ollut. Joka päiwä, illasta hiljan ja aamusta warhain, olisi poika rukan pitänyt kestää aikaisten miesten rinnalla, niinkuin minkäkin orjan.
Asunhuone on la'astawa joka päiwä; ilma owien ja akkunain aukaisemalla uudistettawa; lattian eli permannon, pöydän, penkkien ja muiden paikkain peseminen aamulla, huoneen lämmitysajalla, toimitettawa; eikä ennen sawureikiä suljettawa, kun kaikkein pesosten kuiwettua.
Jos sitä ei ehkäistä, saattaa waimo murteuta, kesken luoda eli ennen aikaansa synnyttää, jonka tähden on tarpeen kätilöltä tahi lääkäriltä neuwoa kysyä. 8:ksi Nänni= eli nisäwiat. Lyhyet, sisään kurteuneet nännit autetaan joka päiwä imemällä kuutena tahi usiampana synnyttämisen edellisenä wiikkona.
Tässä toimessa Klaus herra näytti parhaimman puolensa. Hän kuunteli lempeydellä jokaista, ohjasi jokaista ken kysyi neuwoa, myönsi apua köyhille, pyyhitti rästikirjoista pois köyhäin maksamattomia weroja, antoi tohtorinsa hoitaa sairaita, joille kysyttiin neuwoa. Hän kohteli jokaista kuin hellä isä lapsiansa. Näin oli koko päiwä kulunut, wiimeinen henki oli mennyt ulos.
Aika riensi hieman eteenpäin, ja silloin kuultiin, kuinka maan woima pakeni yhä pohjoista kohden. Jokainen tunsi silloin sydämessään surun sekaisia tunteita, ja eipä paljoa puuttunut ettei maan poikia pidetty pelkureina ja kelwottomina puolustamaan tätä rakasta ja kallista maata. Koitti sitten huhtikuun 18 päiwä.
Kaikki kartanon ympärillä olewat piste=aidat ja portit oliwat jo ennen maalatut, wieläpä lähellä taloa olewan hewoshaan weräjäkin. Kyllä oli Kämälässä nyt kiirettä mutta siitä oli hywä, että nuo kuuluisat kestit oliwat wasta huomenna, olihan siis toki wielä wähän aikaa. Huominen päiwä tuli, tuo ikäwöity ja odotettu päiwä.
Olinhan niin monta kertaa pyytänyt ja rukoillut kyynelsilmissä, Jumalan ja ihmisten nimessä; olinhan kärsinyt ja toiwonut niin kauwan, ja koettanut liikuttaa hänen omaatuntoansa, mutta mitä tämä kaikki oli auttanut? Oliko kumma, jos toinen päiwä oli toistaan surullisempi, toinen wiikko toistaan kylmempi ja toinen wuosi toistaan ikäwämpi ja kuluttawampi?
Wihdoin tuli se päiwä, jolloin kuiwuneet näkkileiwät toistamiseen työnnettiin lämpymään uuniin; sieltä otettua sullottiin ne korkeihin, saranallisilla kansilla ja lukoilla warustettuihin tynnyreihin. Renki Pekka woiteli työkärryjä kartanolla ja köytteli matkahäkkiä niille, laulellen ja hyräillen itseksensä, niinkuin hänen tapansa oli.