United States or Guinea-Bissau ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mustat, veren pallistamat pilvet sen taivahalla yhä ylitsemme kiirii, toinentoistaan kaahaten kuin hurjat kotkat ja korpit. Kauhistuksen henki vallitsee, luonnon rakennot syrjähtyvät ja moni halpa, kaino tyttö ennustaa tulevista päivistä. Järistys läpi sielun tunkee, sielua kuvottaa, ja se rupeaa tuskissaan tirkistelemähän ulos ruumiinsa peitteestä. Oi mitkä aijat! ANIAN. Mutta kerro mitä näit.
MAALARI. Niin, elämää on hiukan jäljitelty. Tuo ilme onko hyvä? RUNOILIJA. Toden totta, Se voittaa luonnon; taiteen mahti tässä Elävämp' on kuin itse elämässä. MAALARI. Oh, sillä herralla on ystäviä! RUNOILIJA. Ateenan senaattorit! Miekkoiset! MAALARI. Kah, vielä lisää! RUNOILIJA. Sit' ystävien tulvaa, sitä virtaa!
Hyvät, viattomat lapset ymmärtävät luonnon kieltä, mutta toiset tuumivat sen olevan vaan kuvittelua ja nimittävät sitä taruksi. Niin, sano sitä vaan taruksi, mutta muista, että se on tosi taru, siinä on enemmän totuutta kuin ihmiset aavistavatkaan." Syyneä ei ollenkaan enään peloittanut, hän oli vain iloissaan ja ihmeissään.
Ja vieläkin julmempaa: ainoastaan meille on annettu kykyä luoda taideteoksia, joita me kaikin tavoin puolustamme luonnon kaikkivaltaa vastaan, vaan jotka se kuitenkin aikain lopussa väkisin ottaa meiltä.
Kaksikymmentä maantieteellistä penikulmaa tästä kauemmas, ja matkustaja hengittää puhdasta ilmaa. Luonnon ja kasvullisuuden olento näkyy muuttuneen. Vanili, indigo, kukkiva kaakao katoo, mutta banaani ja sokuriputki seuraavat matkustajaa vielä.
Useat näistä ennustavista näyistä ja äänistä lienevät olleet luonnon ilmaumia: revontulia, jotka palavat varsin vilkkaasti näillä leveys-asteilla; raanakiviä, jotka räjähtävät rikki ilmassa; satunnainen suhina, kun tuuli kiitää metsän latvalehtien lävitse; kaatuvien puitten taikka lohkeavain kallioin ryske; taikka noita muita outoja ääniä ja kaikuja, jotka toisinaan aivan omituisella tavalla kohtaavat korvaa keskellä metsäisen erämaan syvää hiljaisuutta.
"Mutta te näytte runonsepittämisen ohessa harjoittavan piirustustaidettakin. Te piirustatte teidän nimittämänne luonnon mukaan?" "Minun nimittämäni luonnon mukaan! kyllä, väliin."
Näin itsekseen puhellen palasi lämmin-verinen luonnon ihailija kotiin, ollen liian onnellinen oman rakkautensa voiton riemussa voidaksensa tuntea muuta kuin ystävällisintä osanottoa sitä haavoitettua sydäntä kohtaan, jonka hän epäilemättä sen parantavaa vaikutusta uskoi nuoruuden epävakaisuuden ja filosofiian lohdutuksen huostaan.
Meit' aina tähän asti on takaa työnnetty. Me aina liukkahasti on muille myönnetty. Nyt askel astukaamme vaikk' takaperinkin. Siit' ehkä naurua saamme oma oli se kuitenkin. 2 Karhunpoika Hän ei kuule, hän ei nää. Hän kävellä lääpöstää. Ja suuret kengät katuhun lyövät. Katuhun lyövät. Miks on karhumme karvaisen niin katsanto murheinen? Mikä onkaan mieheltä luonnon vienyt? Luonnon vienyt.
Se oli yksi noita hetkiä ja luonnon näytelmiä, joissa muisti vaikuttaa miltei lumoavasti ja, niinkuin ilta-aurinko, joka loi viimeistä heloansa näille rapistuneille torneille, säteillään valistaa muinaisten aikain jaloisuutta.